United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei suinkaan hän epäile mitään? kysyi Bruno, näyttäen levottomalta ajatellessaan sitä mahdollisuutta. Stiina-muoriko? Niin. Ole rauhallinen ... hän ei epäile mitään. Muuten eivät hänen silmänsä ennätä muualle kuin Juliaan ja kissaansa. Eikö hän kummastele minun taajoja käyntejäni täällä? Hänhän tietää, että sinä olit minun ja ylhäisen rakastajani salainen sanansaattaja, vastasi Anna.
Provessori L., joka ensiksi näki itsensä vaarassa, pisti niin vakaisena nenänsä kirjaansa, että maisteri kadotti kaiken rohkeutensa eikä uskaltanut tässä mitään koetusta, vaan kääntyi Juliaan, joka riensi huoneen toiselle puolen. Sen perästä asteli hän Helenan luo, mutta Helena kaasi teetä kuppeihin, nyt tuli hän uskaliaasti minun luokseni suoraan.
Nyt vallitsi pimeys ja äänettömyys, mutta hetken perästä kuului Emilian iloinen nauru, joka tarttui Juliaan, ja minä lisäksi vielä tein sen kolmi-ääniseksi. Etsien ja kuukuellen pöytien ja tuolien välitse he vihdoin löysivät vuoteensa ja huusivat nauraen minulle: "hyvää yötä, hyvää yötä!"
Koko illallisen aikana Armo, Juliaan katsoessansa, aina ravisteli päätään, siten nuhdellaksensa häntä tuosta äärettömästä varomattomuudesta, että hän meni myöhään ulos ilman saaliansa.
Katsohan, nyt minä olen saanut miekan, jota en tahdokaan vaihtaa sinun tikariisi, huudahti ristiritari, juosten Julian luo, jonka käsi oli äitinsä kädessä. Nämä sanat kuultuaan uhkea nainen kavahti ja loi ankaran katseen Juliaan, joka punastui ja katsoi alas, niinkuin lapset tekevät, kun tietävät tehneensä jotakin, mikä ei ole heille sallittua.
Hän katsoi Eugenia suoraan silmiin ja hänen katseensa oli niin synkkä, kuin olisi hän nähnyt kuoleman silmiensä edessä. Eugen ei saanut puhutuksi sanaakaan; hän tuijotti Juliaan kuin aavenäkyyn. Oliko hän sama nuori tyttö, jonka hän eilen oli nähnyt värjöttävän jalkainsa juuressa? "Toivon, että pyyntöni ei ole liian rohkea?" jatkoi Julia hymyillen pilkallisesti.
Aarnio katsoi sivusta salaa Juliaan ja mitä enempi hän jatkoi tätä, yhä silmänsä hellemmiksi kirkastuivat. Muistoonsa elpyivät nyt monet hauskat yhdessäolo hetket.
Vahingoniloisena kertoi rouva Bergenstierna kaiken tämän veljelleen hänen vahingonilonsa kohdistui yhtä paljon Eugeniin ja Doraan kuin Juliaan antoi hänelle neuvoja vastaisen varalle ja kiitti sitten Jumalaa, kun oli itse antanut niin oivallisen kasvatuksen lapsilleen. Syyskuun alussa Dora palasi kylpymatkaltaan. Hän tuli eräänä iltana pikajunassa, ja Eugen oli asemalla ottamassa häntä vastaan.
Sitä ei yhdistä toisiinsa kuollut kulta, pyöreänä renkaana, eikä voi myöskään estää sitä häipymästä. Hän oli vaan ihaillut, rakastunut ja pikiintynyt Juliaan naisena, eikä ihmisenä! Se oli siis vaan ollut puolinaista. Se oli vaan ollut varjo todellisuudesta.