United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
AMALIA. Pelkäsitte luultavasti etten tulisikaan? Vai arvelitteko kääntyneeni sairaaksi? Ooh, siitä ei ole pelkoa, minä en koskaan ole kipeä.
Mitähän olisitte arvelleet minusta te, joka jo ennenkin minua niin pelkäsitte, jos olisitte nähneet minut matkoillani Aasiassa pistoolit vyöllä, sapelit sivulla ja tokko voitte sitä uskoakaan korviin asti ulottuvat viikset viuhottamassa! Uljainkin oopperaryöväri olisi minua epäilemättä peljännyt, vaikka itse sitä sanonkin.
Mutta, herra poliisimestari? huudahti Lejonborg, kadottaen kokonaan kärsivällisyytensä, jota seikkaa suinkaan ei kukaan ihmettele. No, minkätähden kätkeydyitte? Mitä te pelkäsitte? kysyi jälleen poliisimestari. Siunatkoon, onhan ymmärrettävää, etten voinut ... käsitättehän, hyvä herra, etten minä... Kyllä, kyllä minä käsitän, virkkoi poliisimestari; kreivi, te olette ihailtavan teeskentelemätön!
"Te pelkäsitte, ellen erehdy, että seuraukset olisivat hyvin vakavia, jos sopimuksen yksityiskohdat tulisivat tunnetuiksi?" Valtiomiehen ilmehikkäille kasvoille ilmeni hetkeksi varjo. "Niin, siitä voisi olla hyvin vakavia seurauksia", sanoi hän. "Mutta näitä seurauksia ei ole näkynyt?" "Ei vielä."
"Vai pelkäsitte sellaista! No, ettepä kovin väärin arvelleetkaan; ainakaan ei paljoa puuttunut." "Miten se tapahtui", kysyi Pekka, joka oli lukenut kirjeen. "No. se tapahtui niin, että kun ajoin tiellä, yhdytin kokonaisen sotamiesparven. Seisoivat kaikki yhdessä rykelmässä; olivat tykkiä vedättäessään kaataneet kuormansa eivätkä saaneet sitä pystyyn.
Ryövärien luolassa! toisti Annakin katsoen kattoon. Ja että luulin aiottavan minut murhata, lisäsi Lejonborg; eikö siis asian laita ollutkaan niin? Murhata teidät? Murhata sinut! toisti Anna; Karl Gustaf, kuka tahtoi sinut murhata? Ettei hän häpeä sinutella minua näin monen kuullen, mutisi kreivi itsekseen. Kuka tahtoi teidät murhata? kysyi poliisimestari; ketä te pelkäsitte?
Tuskin oli Rochefort mennyt ulos huoneesta, kun rouva Bonacieux tuli taas sisään. Hän tapasi mylady'n hymyilevänä. No, sanoi nuori nainen, siis se mitä pelkäsitte on tapahtunut? Tänä iltana tai huomen aamuna lähettää kardinaali teitä noutamaan täältä? Kuinka te sen tiedätte, lapsukaiseni? kysyi mylady. Minä kuulin sen itseltään sanansaattajalta. Tulkaa istumaan tähän minun viereeni, sanoi mylady.
Enhän tiedä itsekään oikein, miksi minä niin olin ja miksi illalla niin kävi ... voihan se teistä näyttää hyvinkin kummalliselta ... mutta en minä silloin osannut muuten ... ja teidän täytyy antaa se minulle anteeksi. Te pelkäsitte minua? sanoi Olavi.
"Oh", sanoi Constance, "minä en nuhtele teitä, minä olen vakuutettu siitä, että te toimitte ainoastaan hyvässä tarkoituksessa ja ystävällisistä syistä, että te pelkäsitte jonkinlaista häväistystä, joka olisi kohdannut minuakin. Muuten enhän minä tahdo luonnollisesti soimata niin vanhasta uskottomuudesta. Minä toivoisin vaan saavani selityksiä.
Sill'aikaa kuulimme askeleita ja hämärässä näkyi eräs ohikulkija, joka astui meitä kohti. Me vapisimme molemmat, Nastjenka oli melkein huudahtaa. Minä päästin hänen kätensä irti ja tein liikkeen ikäänkuin aikoisin mennä. Mutta me petyimme, se ei ollut hän. "Mitä te pelkäsitte? Miksi laskitte käteni irti?" sanoi Nastjenka ja ojensi sen uudestaan minulle. Me tahdomme yhdessä kohdata häntä.