United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kymmenen minuuttia myöhemmin oli hän kotonansa; niinkuin hän oli kuningattarelle sanonut, hän ei ollut tavannut miestänsä hänen irtipääsemisensä jälkeen; hän ei tiennyt mikä muutos hänen miehessänsä oli tapahtunut kardinaalin suhteen, muutos, joka oli yhä vakaantunut niistä parista kolmesta käynnistä, joita hänen luoksensa oli tehnyt kreivi Rochefort; tuo mies oli nyt tullut Bonacieux'in parhaimmaksi ystäväksi ja saanut hänen uskomaan vähällä vaivalla, ett'ei mikään rikoksellinen tunne ollut syynä hänen vaimonsa ryöstöön, vaan yksinomaan valtiollinen varovaisuus.
Sen sanottuaan, tarttui hän hopeakelloon ja kilisti; upseeri tuli sisään. Menkää, sanoi hän matalalla äänellä, noutamaan tänne Rochefort; ja tulkoon hän paikalla, jos hän on palannut. Kreivi on täällä, sanoi upseeri, ja pyytää heti päästä Teidän ylhäisyytenne puheille. Tulkoon siis, tulkoon heti! sanoi Richelieu vilkkaasti.
Hyvät herrat, sanoi hän, jos herra d'Artagnan tahtoo jättää minulle miekkansa ja liittää kunniasanansa teidän vakuutukseenne, niin minä tyydyn teidän lupaukseenne viedä herra d'Artagnan Hänen ylhäisyytensä kardinaalin majapaikkaan. Kunniasanani olkoon siitä teille vakuutena, sanoi d'Artagnan, ja tässä on miekkani. Tämä sopii sitä paremmin, lisäsi Rochefort, koska minun tulee jatkaa matkaani.
Hänen ylhäisyytensä astui siihen huoneesen, jota hän käytti työhuoneenansa ja viittasi Rochefort'ille, että hän toisi sisään nuoren muskettisoturin. Rochefort noudatti käskyä ja vetäytyi sitten pois. D'Artagnan seisoi yksinään kardinaalin edessä, tämä oli hänen toinen keskustelunsa Richelieu'n kanssa, ja hän tunnusti jälkeenpäin, että hän oli vakuutettu sen olevan myöskin viimeisen.
Niin, rouva Bonacieux'in, jonka nykyinen olopaikka oli kardinaalille tuntematon. Hyvä, sanoi Rochefort. Sepä oli taaskin sattuma yhtä hyvä kuin joku toinenkin. Kardinaali on todella onnetarten lellipoika. Käsitättekö hämmästystäni, jatkoi mylady, kun huomasin olevani tuon naisen kanssa vallan naamattain? Tunteeko hän teidät? Ei. Hän pitää teitä siis ventovieraana? Mylady hymyili.
Rochefort seisoi hetkisen mietteissään; mutta kun oltiin vaan päivän matkan päässä Surgères'ista, jonne kardinaali oli tuleva kuninkaalle vastaan, päätti hän suostua Athoksen ehdotukseen ja palata heidän kanssansa. Sitä paitsi oli tällä palaamisella se etu, että hän sai itse vartioida vankiansa. Lähdettiin matkalle. Seuraavana päivänä kello kolme iltapäivällä tultiin Surgères'iin.
Kuningatar punastui ja selitti eilis-iltana särkeneensä kehyksen yhdestä hohtokivestä ja lähettäneensä sen juveloitsijallensa korjattavaksi. Pitää mennä ottamaan selko, onko asia totta vai ei. Minä olen jo siellä käynyt. No! mitä juveloitsija?... Juveloitsija ei tiennyt koko asiasta mitään. Hyvä, hyvä! Rochefort, kaikki ei ole vielä hukassa, ja ehkä ... ehkäpä kaikki kääntyy parhaaksemme.
Mitä hän sitte kertoo? kysyi Porthos mahtipontisesti. Hän kertoo kohdanneensa Brysselissä Rochefort'in, kardinaalin kätyrin, kapusiinimunkiksi pukeutuneena; tuo kirottu Rochefort oli valepukunsa varjossa petkuttanut herra de Laigues'in, mokomankin pöllöpään. Aika pöllöpään, sanoi Porthos; mutta onko asiassa perää? Tämän kertoi mulle Aramis, vastasi muskettisoturi. Todella?
Se tehdään, armollinen herra. Ja Rochefort kiiruhti ulos huoneesta. Kardinaali, jäätyään yksin, mietti hetkisen ja kilisti kolmannen kerran. Sama upseeri ilmestyi. Tuokaa vanki sisään, sanoi kardinaali. Bonacieux mestari tuotiin uudestaan sisään ja kardinaalin viitattua poistui upseeri. Te olette minua pettäneet, sanoi kardinaali ankarasti.
Rochefort, sanoi kardinaali, tässä näette herra d'Artagnan'in; hän on nyt tästä puoleen minun ystäviäni. Syleilkää siis toisianne ja käyttäytykää hyvin, jos tahdotte säilyttää päänne. Rochefort'in ja d'Artagnan'in täytyi syleillä toisiansa; sillä kardinaali oli saapuvilla ja katseli heitä valppaasti. He menivät yht'aikaa ulos huoneesta. Me tapaamme toisemme, eikö niin, herra, sanoi Rochefort.