United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun häntä ei unettanutkaan, nousi hän ja meni keittiöön katsomaan. Siellä istui Karhun Esa. Mentiin kamariin. »Mitä asiaa olisi?» Esa seisoi ovipielessä, huulet jo liikkuivat, mutta kuitenkin piti yskiä pari kertaa ennenkuin sieltä tuli sanoja. »Niin ... minä olen tuumannut että ... jos vallesmanni vielä tarvitsisi renkiä, niin minä nyt tulisin.»
Hän hymyili, punoitti, hikosi, ja jo alkoi: Eh mikä mehevä muori!... Verevä muori, tarkoitan, hörppi ja hymyili hän ja lisäsi: Ruusu sin oot, muori... Jei bohu, vannon että ruusu! Morsian ujoili, mutta puhemies-Annushka koki edistää asiaa ja siis myönteli: Niin... Eikö totta, että verevä ja että ruusu!... Vot, Iivana Ivanovitsh, ruusu! Morsian niiskutteli ovipielessä.
Olin jo seisonut tuntikauden ovipielessä lakki päässä, kun äkki-arvaamatta sain kovan käskyn tulla syömään ja vastoin tahtoani äiti minut talutti pöytään. Tässä tilaisuudessa olisin antanut vaikka mitä sen edestä, etten olisi tarvinnut syömisellä aikaani hukata eli syödä itseäni pois kirkosta. Rupesin kuitenkin käskyn mukaan syömään.
Tutiseva pää kohoutui ja heikko ruumis nousi kuin jousen ponnistamana istualleen, suu avautui ja kuihtuneet huulet liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut ainoastaan laiha, vapiseva käsi ojentui sitä kohti, joka ovipielessä seisoi. Ja se, joka seisoi, lähti liikkeelle ja saapui vuoteen ääreen.
Tuossako te asutte? kysyi vieras, kummastelevana osoittaen mäkirinteessä, aivan vieressä olevaa latoa, jossa hevosloimi toimitti ovenvirkaa. Siinä. Mikäs hätä näin ihanana kesänä. Vaimo pujahti latoon. Tulkaa katsomaan! kuiskasi ovesta. Lato oli seiniltään tuulta vasten verhottu niinimatoilla ja säkeillä, samoin lattia. Ovipielessä oli pöytä, perällä vuode ja pari tuolia.
Ja niinpä pohdittiin asiaa. Varmuuden vuoksi kutsuttiin tarjokas tutkittavaksi. Mies tuotiin. Se pureksi ovipielessä hattuansa. »No oletko sinä hullu?» kysyi puheenjohtaja mieheltä. »En... Enhän minä mikä hullu ole», ilmoitti mies alttiisti.
Ensinnä veti huomioni puoleensa ovipielessä penkillä istuva, vanha ukko, joka saarnasi ihmisen sydämen kuvakirjasta, ja oli hänellä siinä joukko hollipoikia kuuntelijoina. Pöydän päässä istui kolme elähtänyttä miestä, enemmin isännän-näköiselle vivahtavia, lyöden korttia. Karsinassa istui joukko naisia ja sieltä kuului hiljainen rupatuspuhe.
Hän oli pienenlainen sievä mies, harmaa aamunuttu yllä ja silmälasit nenällä. Elsa seisahtui ovipielessä vähän ja maisteri katsoi kahvipöydästään Elsaa silmiin, samalla ryypiskellen kahvia suuhunsa. Rouva istahti myöskin pöydän ääreen ja kaasi itsellensä kahvia, kaasipa yhden liikakupinkin, ja sanoi: "Tules Elsa tänne pöytään ottamaan kuppi lämmintä!"
Rohkaisee vihdoin luontonsa, lähenee ovea, sohlailee lukkoa ja saa vihdoin auki. Pistää ensinnä päänsä ovesta sisään, sitten toisen jalkansa ja vihdoin hyvin epäillen toisen. Margareeta katselee nenälasiensa ylitse ja nauraa. Nimismies vilkauttaa pöytänsä äärestä taakseen, näkee ukon seisovan lakki kourassa ovipielessä. Päätään kääntämättä kysyy hän asiaa.
Kohta pihalla tuli vaari meitä vastaan, saattoi minut kyökkiin ja esitteli minun ruustinnalle, joka oli siellä. Minä en ollut ennen ruustinnaa nähnyt ja katselin häntä jotenkin terävästi silmiin, seisoen kyökin ovipielessä, sillä välin kun vaarini puhui hänen kanssaan niin hiljaa, etten monta sanaa erottanut. Kun keskustelu päättyi, käskettiin äitinikin sisälle.