Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Toiset istuivat ovipielessä ja mikä missäkin totisina kuin aakkoskirjan kukot. Ainoastaan Aspela pisti väliin jonkun kokkasanan. Isäni ja Kerstilän patruuna puhuivat keskenään Englannin kieltä, joka isältäni kävikin kappaleen sujuvammasti kuin Kerstilän patruunalta. Minä olisin mielelläni ollut pirtissä, vaan isäni käski minun olemaan kamarissa, toimittamassa kynttilän-niistäjän tointa.
Mutta ulos hän sentään riennätti minkä ennätti, kun kerran luvan sai. Saman sunnuntain iltapuolella, josta edellä kerrottiin, päästeli Siikalahden Mikko hevostansa kapteeni Stoltin tallin ovipielessä olevasta renkaasta, puhui hevoselle hyvitellen, taputti sen lautasia ja näytti olevan hyvällä tuulella.
Vaikka outo olen, niin sydämestäni kaikille ihmisille onnea suon ja sen kaikkein enin naapurilleni!" sanoi ukko erittäin hyvällä tuulella. "Kiitoksia! Samaa teille!" vastasi mummo, ja kiiruhti kahvia noutamaan. Ukko seisoi ovipielessä, eikä mummo kiireissään muistanut käskeä häntä edes istumaan. Mummo toi kahvia ja vehnäleipää kanssa ja ukko vielä seisoi.
Kuulithan tyttö-hupakko, mitä lautamies sanoi, tottelepas ja mene kiireesti pois, kanojasi ja porsaitasi ruokkimaan ja koiran koppelia siivoamaan; semmoinen työ on parhaiksi semmoisille nassikoille kuin sinäkin olet, eikä tyhjä nuuskiminen ja urkkiminen miesten toimista ja puuhista. Koreasti nyt ulos vaan", lirisi Valvoherra tytölle. Tyttö seisoi vielä ovipielessä. "Hyvän nimeni kautta!
Ja niin supatteli hän nyt puhemies-Annushkan kanssa ovipielessä ja koki samalla varkain silmäillä sulhasta. Se vuorostaan sieltä höyrypilvensä takaa loi muijaan iloisen suutarin veikeää katsetta, hörppi, puhalteli ja oleili. Morsian niiskutteli, pyyhikse huivin kulmalla suupieltään ja ujoili. Puhemies hänelle supatteli, että ei ole asia vielä ihan valmis, vaan kohta tulee.
Ovipielessä jauhinkivet, joita Sokea vaimo pyörittää. Tuota toivoin tuon ikäni, katsoin kaiken kasvinaian, koittavaksi köyhän päivän, köyhän kuun kumottavaksi, laulavaksi köyhän linnun, köyhän riemun raikuvaksi. Eip' on kuu kumottanunna eikä päässyt köyhän päivä, laulanut ei köyhän lintu, köyhän riemu raikahtanut, tuli Tuonen yö ikuinen, huusi huuhkajat salossa RUOTUS: Heitä herja vinguntasi!
»Tältä kestikievarilta ostettiin, ja...» Ella oli nyt valmis, joten lähdettiin. Tultuaan kotiin antoi Grönberg Ellan seista kamarin ovipielessä, heitti itse takin pois päältänsä, otti esiin pienen muistiinpanokirjan pöytälaatikosta, selaili ja tutki sitä hetkisen.
LALLI: Ehtikös siinä edes päätään sammuttamaan, jos olisi tuleen syttynyt. Kerttu tuiskeana karsinanpuolella. Inko seisoo synkkänä ovipielessä. Sinikka riippuu hänen käsivarressaan. LALLI: Terve tervehyttäjälle! KERTTU tarjoaa haarikan tulijalle. LALLI: Menkää te toiseen tupaan. Esirippu. TOINEN N
"Sepä olisi koko hyvä asia, hyvä Fredrik!" Niillä päätöksillä läksi herra pois, istui kääsyynsä ja katosi pihasta. "Hän on kunnon mies, minä pidän paljon hänestä!" sanoi mamseli. Matti seisoi vaan edelleen kyökin ovipielessä. "Sinä olet käynyt taas Kirkkonummella, vai kuinka?" kysyi Elsa. "Kävinhän minä." "Tiedätkö sinä enoistasi?" kysyi mamseli. "Kyllä minä ne tunnen, rikkaita isäntiä ovat"
"Hyvänen aika, kun te vielä seisotte, enkä minä edes muistanut käskeä teitä istumaan!" Siinä oli tuoli ovipielessä ja sen päälle ukko istui. "Oletteko ennen asunut näillä tienoin?" kysyi ukko. "En näin kaukana, vaikka kyllä kerran täällä päin", vastasi mummo. "Täällä on niin ihmeen hauska ja terveellinen asua.
Päivän Sana
Muut Etsivät