United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä kenkiä, jotka sillä oli jalassa kolme vuotta sitten, se ei ollut voinut saada mistään muualta kuin merestä, mutta meri ei tuo kenkiä muuten kuin ruumiin mukana.... Vedäppäs ruumiin jalasta kengät ... otappas kuolleelta hänen omansa ja jätä hänet vesien vietäväksi! Onkohan nyt niin suuri ero, mistä ottaa, kun kerran merestä ottaa! puhkesi yhtäkkiä Hanna.
"Miten kaunis turkki sinulla on," sanoi Inkeri, "se on niin hieno ja pehmoinen kuin sametti, ja hopeavyökin ja lakki. Mutta lakki on niin kummallinen. Onhan se melkein kuin kypäri. Se ei minusta ole soma. Otappas se pois päästäsi, niin saan nähdä onko sinulla kauniit hiukset." Kuu Laila otti pois lappalaispäähineensä, valui koko joukko vaaleita hiuksia hänen hartioilleen.
Taas melkoisen tovin kuluttua päivitteli Vatanen ikäänkuin itsekseen: »No otappas ja sokaise ihminen!» Nyt istuivat he taas ja miettivät, missä olivat. Kyllä he sen piankin käsittivät, kun huomasivat rautaristikon ikkunassa, mutta eivät he siitä sen enempää maininneet.
»Niin, Ojanniemen Mari myös», sanoi äiti. »Joo, Mari on hyvä tyttö, kaunis tyttö, tottelevainen äidilleen niin tottelevainen ja nöyrä. Otappas sinä siitä opiksesi», sanoi Lapin emäntä. »Vertaappas itseäsi siihen. Ajatteleppas oletko nytkin ollut semmoinen kuin Mari. Mari ei toki koskaan tappelisi niinkuin sinä, polkisi jalkaa kun kuritetaan ja noituisi.»
Varovaisesti soudettiin nyt iso vene jään luo ja isä tähtäsi kauan tuolla suurella hylepyssyllään, jota hän mielellään kehasi. Pyssyn pamahtaessa näkyi, miten veri ruiskahti jäälle: mutta hyle heittäysikin muutamaan meille näkymättömään avantoon. "Pekka, otappas ahingas ja mene rei'älle!" sanoi isä.
Huttunen. Ah, viina viisaan villitsee, Ei juomarita hillitse, Vaan saattaa hänet ansaan. Helvetin alhon lansaan. Roponen. Niinkuin tahdot. Otappas nyt lohdutusta surullesi! Juvakka. Kost' Jumala! Roponen. No, Kipuna! Kasteleppas kielesi kantaa! Kipuna. Minä juon sinun onneksesi! Toivon, että vastakin ohjaat meitä viisailla neuvoillasi. Kiitoksia! Roponen. Oma vaivasi.
Nehän ne voivat paremmin kauvempaakin etsiä. »Otappas ja pistä viisaan miehen päähän semmoinen hulluus! Uskoa olevansa liika viisas!» Niin siunailtiin ja valiteltiin. Mutta rauhallisena vaelsi Sakari Kolistaja saarnaseuduillensa. Toiseen seurakuntaan, sinne, josta tämä uusi pappi Pöndinen oli tullut, oli samainen pappi hänet ohjannut.
Grimaud hymyili ja, silmäillen viinilasia, jonka Athos oli täyttänyt ääriään myöten, pureksi kirjeen ja nieli sen. Bravo, mestari Grimaud! sanoi Athos, otappas nyt tämä, kas niin, minä vapautan sinut sanomasta kiitoksia. Grimaud tyhjensi lasin äänettömänä.
No, no, pian ne sentään noin pikku wiat paranee ja sitten on kaikki taas entisellään... Mutta mitä! Niinhän sinä olet happaman näköinen kuin hapan silakka... Taitaapa taas, luulen ma, matkahuolet rasittaa, mutta otappas tästä, niin kyllä huolet haihtuwat", sanoi eräs heistä, tarjoten Matille wiinapulloa.
MIKKO. Maista nyt, niin tiedät! Otappas, poika, tuosta kirkkaasta pullosta! ESKO. Minä vihaan viinapulloa kaikesta sydämestäni, sielustani ja mielestäni! MIKKO. Se tulee siitä, ettes paremmin tunne sen sisällistä luontoa. ESKO. Nakkisten vanha-setä, koska hän juomisen pois-kielsi, kiroili viinaa kauheasti. Hän kutsui sen myrkyksi syvyyden kaivosta.