United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten otti taas taskustaan nenäliinansa ja sillä pyyhki melkein ylähuulen tasalle riippuvan nenänsä alta liiat roskat pois ja alkoi Saimilta kyselemään: "Onko teillä tänä kesänä käynyt paljon vieraita?" "Ei ole käynyt enempää kuin ennenkään." "Onkos Väyrylän kylän tytöt käyneet usein teillä?" "Eivät ole käyneet." "Ovatkos Väyrylän Risto ja Joeli käyneet teillä?" "En minä muista nähneeni."
Adelsvärd siirsi vuoteen likelle tuolin, istuutui ja katseli pikku olentoa silmiään kääntämättä. Vanha eukko kuiskasi hiukan maltitonna: Mitä tohtori luulee? Jättäkää minut vähäksi aikaa yksin hänen luokseen! Ei ole hyvä, että täällä puhutaan!... Hän otti käsille nenäliinansa, kastoi sitä vesiruukkuun ja pani sen pikku Marian otsalle, kumartuen vuoteen yli. He olivat kahden kesken.
Jos minä olen leikkikalu teidän, jättiläisten, käsissänne, olkaat lempeät minua kohtaan". Miss Mowcher pani nenäliinansa takaisin plakkariinsa, katsellen minua hyvin tarkasti koko ajan, ja pitkitti: "Minä näin teidät vast'ikään kadulla.
Minä näin tulevani pakoitetuksi makaamaan paljaalla kentällä, reppuseni pään alustana; mutta teidän ylhäisyytenne on vanha soturi ja tietää, että sodassa olleelle yösija semmoinen ei ole mikään suuri onnettomuus." Kuvernööri nyökäytti päätään suostumukseksi, ottaen nenäliinansa miekankahvasta, huiskiaksen nenänsä ympärillä surisevaa kärpästä pois.
Sanat tukehtuivat hänen huulilleen. Hänen oli vaikea estää kyyneleitään. Pyhää lasta katsoessasi? kysyi Johannes varovasti. Niin, myönsi rouva Rabbing, purren nenäliinansa pitsiä. Saatoin arvata myös, mitä sinä, jolla on ollut lapsi, silloin ajattelit. Johannes rypisti kulmiaan. Hyvä, että hän on kuollut, sanoi hän matalalla äänellä. Niin minä ajattelin.
Ne nyt ovat muuten asioita, joissa ei syrjäinen voi lausua mitään varmaa hyväksymistä eikä hylkäystä, jatkoi Olavi rauhallisesti, vähän viihdyttävällä äänellä, ja nykäisi hevosen juoksuun, jolloin Elli horjahti hiukan taapäin ja otti nenäliinansa esille.
Tämä tapahtui ajatuksen nopeudella, mutta miten se tapahtui, ei kai kumpikaan heistä tiennyt hän väistyi takaperin ja tyttö päästi pelästyneenä huudahduksen sekä heitti viikatteen kauvas pois luotansa. "Oliko se minun syyni", änkytti tyttö kauhistuneena. "Ja jospa niin olisi ollutkin? Eikö se olisi ollut oikein?" kysyi hän ottaen nenäliinansa ja kääri sen haavoitetun käden ympäri.
Tiesin hyvin, että loppu oli lähellä. Sitten otti hän esille nenäliinansa, pyyhki silmiään, polvistui, teki ristinmerkin, jupisi jotakin ja tahtoi noustessaan nostaa ylös myöskin vaimonsa. Mutta Jeanne piteli ruumiista molemmin käsin ja suuteli sitä miltei maaten sen päällä. Hänet oli vietävä väkisin pois. Hän oli aivan kuin mieletön. Tunnin kuluttua sallittiin hänen tulla takaisin.
Kuningas huomasi nyt, että krenatööri oli haavoitettu; hän osoitti hänelle nenäliinansa ja sanoi: "Sinä olet haavoitettu, poikani, ota tämä nenäliina ja sido haavasi!" Kauniin osa Fredrik suuren luonteesta oli hänen ankara oikeudentunteensa: Kun hän rakennutti komeata huvilinnaa Sans-souci, oli tuulimylly sen tiellä.
Hänellä oli elävä tunto omasta onnettomasta asemastaan ja hän hieroi aina silmiään jakkunsa hialla taikka kumartui niistämään nenäänsä vähäisen nenäliinansa viimeisellä nipulla, jota nenäliinaa hän ei koskaan kokonansa vetänyt ulos plakkaristaan, vaan aina säästi ja salasi.