United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saatuaan taasen ennakkokuitit, poistui isäntäni kohta laivasta, ja pian sen jälkeen hellitti norjalainenkin köydet ja lähti onnettomasta Savannan satamasta, varmaankin sydämestään kiroillen minua ja merimiesmajan isäntää, kun sai asian myöhemmin miehiltä kuulla. Mutta olkoon tässä kylliksi runnari-toimestani.
Häntä pelättiin eikä kukaan mielellään tahtonut joutua riitaan hänen kanssaan. Se, minkä ihminen kokee ennen kahdeksatta vuottaan, jää tavallisesti hänen mieleensä vain ohivilahtavina kuvina, mutta sen sijaan nämä kuvat eivät koskaan elämässä hälvene. Sellaisen kuvan minä olen säilyttänyt onnettomasta äitiraukastani.
Kirje, jonka hän edellisellä viikolla oli saanut isältään, ei tiennyt kertoa mistään muusta kuin onnettomasta taistelusta metsässä Schrandenin takalistolla, jossa preussilaiset sotilaat olivat joutuneet surkeasti löylytetyiksi. Tämä oli muuten jo ollut sanomalehdissäkin. Eräällä keinoin tosin saattoi päästä totuuden perille.
"Sinulla ei ole oikeutta puhua tuolla tavalla eikä minulla oikeutta kuunnella sinua. "Luovu toki vihdoinkin onnettomasta luulostasi, että olen muka onneton senvuoksi, että olen siirtynyt tänne laaksoon. Alan luulla, että vain tämä pelkosi on saattanut sinut tänne." "Vain pelkoni", huudahti vanhus äkkiä sysäten sauvansa maahan. "Ja sinä sanot luulotteluksi isäsi sydämen sisintä vakaumusta.
Sen jälkeen luin lyhyen rukouksen, kiittäen siinä toverieni ja itseni puolesta taivaan Herraa pelastuksestamme ja pyytäen Häntä meitä pian saattamaan pois tästä onnettomasta tilasta ihmisten seuraan. Lyhyen jumalanpalveluksen lopetettuamme otimme tarkastellaksemme, mitä ruokavaroja olimme mukaamme saaneet. Paljoa ei niitä ollut.
Hanna oli tarkastavasti kuunnellut kertoelman tästä onnettomasta tappeluksesta, jonka monta monituista kertaa ennen sekä Aaton että Eliaksen suusta oli kuullut, vaan näin innollisena ei Elias koskaan ennen kertonut. Venäläisestä, joka oli purrut häntä oli hän nauraen ennenkin puhunut, vaan toisesta jonka tappoi, ei hän koskaan ollut sanaa virkkanut. Hanna otti hänen kätensä.
VARRO. Onnettomuuteen? En suinkaan, päin vastoin kerron teille onnellisen tapahtuman. Sisarenne ja minä olemme kihloissa. LIINA. Mitä sanotte! Oletteko te ja Anna kihloissa? VARRO. Olemme, eikä tyttörukalla ole mitään aavistusta Kaarlon onnettomasta himosta. Jos teidän nyt vaan onnistuisi taivuttaa miehenne muuttamaan kaupungista, kävisi kaikki hyvin.
Akat, jotka olivat vaatteen pesossa, juoksivat huutaen, ja pian oli väkijoukko avannon ympärillä, mutta ei merkkiäkään näkynyt onnettomasta, joka heidän silmiensä nähden oli koskeen joutunut. Hukkunutta ruvettiin koettamaan saada ylös; reikiä hakattiin useampaan kohtaan jäähän, mutta turhaan. Ei edes raskasta kelkkaakaan löydetty koskesta, joka kolkosti humesi jääkannen alla.
Kuului hyvin kummalliselta kun pieni kymmen-vuotias lauloi kaikesta tuosta onnettomasta rakkaudesta ja tuota surusävelistä valitusta, joka on omituinen pohjoismaiden asukkaille ja niin hyvin sointuu yhteen aution unisen talvimaiseman ja kesän lyhyen ilon kanssa. Mutta tästä seurasta hän eroitettiin.
Ma armaani Näin luonani Tuon nuorna kuolleen kultani. Kuink' oilkaan rintain riemuinen Ja kultain hymy herttainen! Ma valvahdin Ja huoahdin: Oi, untako taas hourahdin! Niin oil se vaan. Voi milloinka Nää ilveet loppuu? Kulloinka? Valheita vaan Tuo tullessaan Yön enkelkin jo helmassaan. Nää kuvastelmat onnesta On pilkkaa onnettomasta. Taas uinahdin, Kaikk' unohdin, Mut kultain haahmun huomahdin.