United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toukokuun kymmenentenä päivänä nousi tsaari Pietari kahdentoista tuhannen miehen kanssa maihin Helsingin Hietalahdessa, kun kenraalimajuri Armfelt puolinetoista tuhansine miehineen, joiden joukossa minäkin olin, oli ensinnä karkoittanut hänen kaleerinsa kaupungin satamasta.
Tämä käänsi vähitellen keulansa merelle päin ja eteni sitten nopeasti satamasta. Totila katseli unelmoiden laivaa. Hän näki Valerian valkoisen käden viittovan jäähyväisiä. Hän jäi katselemaan kauas häipyvää purjetta välittämättä laukauksista, joita rupesi yhä enemmän satelemaan satamaan. Hän nojautui erääseen patsaaseen ja unohti hetkeksi palavan kaupungin, itsensä ja kaiken.
Moista lahjaa eivät Englantilaiset olleet vielä missään saaneet. Helmikuun 4 p:nä lähtivät matkalaisemme Karakakuan satamasta, mutta kovan myrskyn takia täytyi heidän muutaman päivän kuluttua palata sinne takasin. Mutta sillä välin oli alkuasukasten mieliala suuresti muuttunut. Rannalla ei kaikunut mitään riemuhuutoja eikä näkynyt edes uteliaita katselijajoukkojakaan.
Sulttaanitar oli satamasta noudettava, yksi laivan veneistä pantiin ulos ja toi maihin kaksi suuriin mustiin silkkikaapuihin peittäytynyttä naista. Heidän kasvonsa olivat, paitse silmiä, peitetyt pitkällä valkoisella musliini-hunnulla, joka ulottui jalkoihin asti. Omar kumarsi kunnioittavasti näille naisille ja vei heidät odottaviin ajoneuvoihin.
Juuri kun Aappo Jonstonin Tiinalle tätä puhui, tuli Mikko kaupungilta. «Mitäs minä sanoin!« huusi hän. «Johannes oli hullu; hän on hukuttanut itsensä. Eräs herra on löydetty tänä aamuna joesta. Eukko, joka sitä minulle puhui, sanoi hukkunutta sotaherraksi; sen lienee hän valehdellut. Hukkunut ei saata olla kukaan muu kuin Johannes«. Seuraavana päivänä lähti Turun satamasta suuri laiva.
Ja isä ei ole hyvä silloin, kun hän on suutuksissaan! lisäsi hän teeskentelemättömästi, katsahtaen muukalaiseen. Mistä on kysymys? sanoi samassa käskevä ääni heidän takanaan, ja siinä seisoi maaherra, kreivi Frölich, joka palasi kävelyltään satamasta ja kummastuksekseen näki Korsholman portilla tämän väenkokouksen.
"Ystäväsi Pomponius oli viime päivinä ollut häntä kohtaan kovin ylpeä ja lasketellut suustaan niin hävyttömiä sanoja, että rauhallinen veljenikin lopuksi suuttui. "Eräänä aamuna hän ja hänen kolme kolmisoutuaan olivat äkkiä kadonneet satamasta.
Edessäni olivat suuret selät nukkuen vielä talvilakanainsa alla sinervän valkeina hankina, ja ainoastaan siellä täällä joukeroittelivat viittatiet mustina kohojuovina, pistäytyen salmekkeisiin ja hiljaisten saarien taa. Astuin alas jäälle ja aloin kulkea nientä kohti, joka oli hiukan matkaa satamasta.
Mutta samalla ilmoitettiin satamasta, että kaksi samanlaista henkilöä, vanha nainen muassaan, jo edellisenä iltana oli lähtenyt purjeveneellä pohjoiseen päin. Sparrfelt, joka ei löytänyt venettä, mihin tyttö edellisenä päivänä oli juossut, piti tätä jälkimmäistä ilmoitusta oikeana, miehitti nopeakulkuisen jahdin ja otti mukaansa moniaita venäläisiä sotamiehiä ynnä yhden aliupseerin.
Luotsi käytti tätä hetkeä hyväksensä, hyppäsi heti perään ja käänsi laivan etelää kohden, ulospäin satamasta. Tosin meni tämä tuulen puuska ohitse yhtä pian kuin oli tullutkin, mutta Mark Brandon piti otetun suuntansa, perämiehen suureksi harmiksi. Tämä aikoi yhtä paljon epäillä luotsin taitavuutta kuin rehellisyyttäkin.