Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Hän otti nyt taskustaan keltaisen nenäliinansa ja heilutti sitä ystävyytensä merkiksi. Suntiokin otti päästään mustan huopahattunsa ja venheensä pintalla istuen heilutti sitä vastaukseksi. Ja kun piispa ei lakannut liinansa huiskuttamisesta, niin suntiokin heilutti hattuaan aina ja aina vaan korkeammalla.
Näin sanoen veti hän taskustaan oman nenäliinansa, joka myöskin oli sangen sorea liina ja tehty hienosta batistista, vaikka batisti oli siihen aikaan kallista, mutta tässä liinassa ei ollut mitään koruompeluksia, eikä vaakunoita, se oli vaan merkitty omistajan nimikirjaimilla.
Seuraavalla kertaa pudotti hän kuin erehdyksestä nenäliinansa aivan minun kohdalleni. Otin sen lattialta ja astuin suoraan papinrouvan luokse antaakseni sen hänelle, mutta lieneekö sitten aikaisemman käytökseni tähden vaiko muusta syystä hän otti minut vastaan huomattavan ynseästi ja kylmästi.
Vähään aikaan Halket ei syönyt mitään, sitten hän otti pari lusikallista ja nojautui taas kyynäspäähänsä. "Ethän sinä syö mitään, Halket," sanoi englantilainen iloisesti, katsahtaen häneen. "Minun ei ole nälkä nyt," sanoi Halket. Vähän ajan perästä hän otti punaisen nenäliinansa ja kaatoi siihen huolellisesti lautasensa sisällyksen sekä solmi sen kääröksi.
Hän oli jotensakin kaunis, mutta kasvoissaan oli kummallisen sekava kuvaus. "'Lapsi kultani', sanoi hän painaen nenäliinansa kuivia silmiä vastaan, 'tahdon koettaa olla sinulle äitisi sijassa. "'En ensinkään muista äitiäni', vastasin jurosti. Hän katsoi hämmästyneenä minuun, syleili minua kuitenkin ja tahtoi viedä minut sisään. "'Kiitoksia täti, menisin mieluummin maata, olen väsyksissä.
Voimatta enää hillitä liikutustansa äiti läksi äkkiä ulos huoneesta painaen nenäliinansa silmillensä. «Häpeä toki Saara, tuo ylvästeleminen menee tosiaankin liian pitkälle!» lausui laamanni ankaran vakavasti ja katseli häntä moittivasti. Saara vapisi sen katseen vaikutuksesta niinkuin kerran ennenkin.
Me veimme Emilian erityiseen huoneeseen, jotta hän siellä saisi levätä hetkisen. Hän vaipui alas tuolille, pani nenäliinansa silmiensä eteen ja oli ääneti. Salissa oli kaikki juhlamenoja varten valmistettuna, Emiliaa vain odotettiin. "Tässä on hajuvettä, Emilia, pistä nenäsi tänne! Emilia kulta, juo vettä klasillisen!" pyysi Julia, joka nyt rupesi vapisemaan.
Minä vakaasti ja nöyrästi toivon sen!" "Hyvä," sanoi kapteeni, "kenties se on tullut. Hän on älkää peljästykö sanonko minä sanan?" "Elossa?" "Niin!" Heidän kiitoksensa Jumalaa kohtaan oli taas niin liikuttava, että kapteeni otti nenäliinansa lakkarista ja pyhki silmiänsä. "Hän ei ole kauempana," jatkoi kapteeni, "kuin minun kotimaassani. Toden perään hän on jo omassa maassaan.
Ja Wappua katsomatta repäisi Jooseppi nenäliinansa palasiksi ja koetti näillä kääriä haavoitettuja käsiänsä. Wappu juoksi Joosepin luo ja tahtoi häntä auttaa; nyt vasta huomasi hän kuinka pahat nuo haavat olivat, ja tuntui siltä kuin hänen oma sydämensä olisi verta vuodattanut sitä nähdessään. Oi Jesus, minkänäköiset kätesi ovat! lausui hän tule, anna minun pestä ja kääriä niitä!
Seuraavalla kerralla kun hän tuli takaisin pudotti hän vahingossa nenäliinansa juuri sille kohdalle, missä minä seisoin. Minä otin sen ylös ja vein sen papin rouvalle, joka joko käytökseni johdosta päivällispöydässä tahi jostakin muusta syystä kohteli minua silminnähtävästi kylmästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät