United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itse lähtenen runoille, Laikahtanen laulamahan, Aukasen sanaisen arkun, Virsilippahan viritän, Poikkipuolin polvilleni; Enkä viitsi viisastella, Sanon tarkkoja tosia, Joit' ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot, Eikä pojat puolinkana, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana.
Pahalta se vaan tuntuu... Minä kuitenkin lähtenen päästämään ne lehmät, mene sinä kotiin, sanoi Mikko ja työntyi sateeseen. Mutta älä lähde, kun olet kipeä, minä lähden. No, en minä nyt vielä niin kipeä ole, etten siihen kykene, sanoi Mikko ja lähti päästämään lehmiä, vaikka oli paitahihasillaan ja vettä satoi ihan solisten.
"No viimeinkin sitä nyt ollaan kotona", sanoi Katri Kiideksen Annille, joka oli tullut rannalle talon väkeä vastaan. "Mutta kyllä se oli monimutkainen matka, et sitä usko miten monimutkainen." "En minä sitä kumminkaan kadu", myhähti Kalle, "mutta tuskin siltä toiste yökuntiin lähtenen sinne." "En minäkään, jos kohta tällä kertaa kaikki kävi hyvin", sanoi Katrikin.
Ylä-ilmassa leivonen lauluksi lyö, On kaukana kaiho ja loittona yö Kai täällä sun henkes säilyy. Kai säilyvi myrskyltä maailman Tuo kukkanen kentältä taivahan Niin tuoksuvan tuores, hento. Elon synkeät synnit ja murheet sen Urat uurtais otsahan impyisen, Joka noille on vieras vento. Nuku lapsonen nurmella keväimen, Puron varrella puhtahan lähtenen, Nuku kukkain keskessä aina.