United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt varmaankin joku kulki ulkona käytävässä! Ei, kyllä se vain oli mielikuvitusta, kaikki varmaan jo nukkuivat, ja sitäpä hänenkin piti tehdä. Helka sulki silmänsä päättäen varmasti nukkua, mutta tulevassa hetkessä hän jälleen makasi ihan valveilla tuijottaen valoisaan säteeseen, joka laskeutui suoraan seinällä olevaan kuvaan. Mikähän valo se oli? Se näytti aivan ihmeelliseltä.
Hyökkäyksestä tahi maallenoususta ei kuulunut mitään. Mutta tulipa sitten toukokuun 20 päivänä Tammisaaresta tieto, että ensimäiset laukaukset oli vaihdettu. Kaksi englantilaista laivaa oli lähtenyt vetäytymään Pohjan lahteen päin. Kun ne sitten kulkivat aivan Lapinlahden rannan vieritse, joutuivat ne sinne vahtiin pantujen suomalaisten krenatööritarkk'ampujain hyvin tähdättyjen luotien sateeseen.
Mutta vastaukseksi kaikui sieltä korkeudesta vain heidän pitkä, yksitoikkoinen hoilauksensa, joka kuulosti vielä kahta kamalammalta, kun he itse jo alkoivat peittyä savenharmajaan vesisumuun ja sateeseen. Vilkaisin tuulen päälle. Vasta nyt tajusin, että oli tosi kysymyksessä. Taivas oli siltä ilmansuunnalta kuin karvasäkki kokoonkääriytynyt.
Hän oli paraillaan moittimassa renkiänsä siitä, että tämä oli jättänyt ne ohjakset, joita hän edellisenä iltana oli käyttänyt, yöksi ulos sateeseen, eikä ollut ripustanut niitä kuivumaan. "Mitenkäs luulet tässä käyvän", sanoi toinen talonpoika toiselle; "mies on varmaan hyvin saita, emmekä tässä taida paljon hyötyä."
Kun Armo tuli meidän lähellemme, loi hän everstiin katseensa, heidän silmäyksensä kohtasivat toisiansa sulaen ystävälliseen kirkkaasti loistavaan säteeseen, ja ikään kuin saman ajatuksen synnyttämästä liikkeestä antoivat he kättä toisillensa. Armo hyväili Liisiä ja puhutteli häntä hellästi, Liisi vastasi kyyneleillä vain.
Enkä minäkään älynnyt sanoa, että olisit lähtenyt kodin kautta ja ottanut palttoon yllesi. Ei se olisi ollut mitään, kun olisin ollut terve, sanoi Mikko, mutta kun en kärsinyt kiireemmästi kulkea, niin vilustuin. Kyllä tuntuisi pitävän päästä tohtoriin, mutta nyt on laiva mennyt ja tuommoiseen sateeseen hevosella ei voi lähteä, kun ei ole edes vieterikärryjä. Tässä on nyt lämmin paita.
Mäkelässä oli heinänteko ollut nyt kaksi kokonaista viikkoa aivan seisauksissa, kun oli vain satamistaan satanut. Väliin oli yrittänyt ilma kuivamaan, mutta samalla tupsahtunut uuteen pilveen ja lientynyt sateeseen.
Hänen suunsa vaahtosi, tukka seisoi pystyssä, silmät tuijottivat metsän sisään, ja tietäjä vapisi vihansa hengen käsissä niinkuin nuo puut, joita sadekuuron kanssa tuleva ukkostuuli vimmatusti puisteli. Hän alkoi väsyä vimmaansa, peloitti jo ukkonenkin, joka kietoi koko vaaran laen tuuleen, sateeseen ja salamoihin. Raskaasti hengittäen vaipui hän kivelle, veden valuessa alas täydeltä taivaalta.
Vilun tähden lienen vaalea, en kärsinyt kiireesti tulla ja satoi vasten. Kuivaa pitäisi saada ylle, sanoi Mikko yhä puristaen vatsaansa ja turvelehtaen uunin luokse. Auno toi juosten ulkoa kuivan puhtaan paidan ja sitä uunin suusta tuoksuvassa lämmössä heilutellen sanoi: Kun lähditkin päällysvaatteetta tuommoiseen sateeseen!
«Onko sinulla...« kysyi isännäksi mainittu hiljaa kuiskahtaen «ymmärrät!...« «On!« vastasi Kyösti kolkosti ja löi kädellään tuppeansa, josta puukon pää näkyi. «No, mene nyt toimeesi! Muista, että huomenna on Leena sinun, jos on serkkuni...« «Helvetissä...« «Ha, haa! Oikein sanottu! No, Jumalan haltuun!« «Tahi pirun!« mumisi Kyösti, lähtien puun suojasta ankaraan sateeseen.