United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuosilukuja ei hän niin säntilleen muistanut, mutta aikakausista muodosti hän kuvauksia ja arvosteli toimivia henkilöitä niin elävällä vakuutuksella, kuin jos olisi hänellä ollut kunnia persoonallisesti heitä tuntea, Kauvan ei kestänyt, ennen kun jo opettaja ja oppilas väittelivät, ja jollakin tavalla päästäkseen asiasta, keskeytti herra Lehtonen keskustelun sanoen: "no niin, paljoa ei Erkki osaa, mutta kyllähän harjaantuu."
Hm, tuossa on myöskin paketti. Saa nähdä... 'Herra Komministeri Lehtonen'." Komministerin kasvot kirkastuivat. "Oh hoh, minuakin oli hän ajatellut;" ja ihmetellen kirjeen omituista muotoa, aukaisi hän sen.
"Minä en sitä epäile," sanoi herra Lehtonen huultaan purren, osaksi suuttumuksesta, osaksi nauruaan pidättääkseen; sillä herra kapteenin ulkomuoto ilmaisi hänen nyt olevan filosofin. "Katsokaas, herra, kun tulette maailmaan, niin tulette huomaamaan ihmisten olevan oikeen hyviä kun vaan saavat paikkansa, oikean paikkansa.
"Mutta on todellakin harvoja paremmissa ihmisissä, jotka niin ajattelevat." "Se on sen tähden, ett'eivät ajattele niin mitään." Herra Lehtonen nauroi. "Siinä ei ole naurettavaa. Herra, mitä vanhempien tulee harrastaa? Voimiansa myöten auttaa lapsiaan onnellisuuteen ja omavaraisuuteen.
Rouva P. esitteli meidät toisillemme, sanoen: »Neiti Lehtonen, neiti Tuovi ja paronitar S.» Mutta vanha neiti tuli heti minun luokseni, ystävällisesti lausuen: »Minä olen aina tottunut tädin nimeen, ja koska me nyt täällä syömme yhdessä jokapäiväistä leipäämme, niin soisin, että neiti Lehtonenkin minua tädiksi mainitsisi.» Minä olin varsin kiitollinen, ja pian vanha täti ja minä tulimme hyviksi tutuiksi.
Jonkun aikaa haettuaan, sanoi tirehtöri: Täällä on eräs Henrik Lehtonen, tappelusta toiskertainen, yläkerrassa n:o 32. Jos tahdotte, käsketään alas. Ei, mieluummin menisin hänen koppiinsa, sanoi Helena. Ja jos saan, niin nyt heti. Miksei, miksei, sanoi tirehtöri. Minä itse saatan neidin sinne.
Kapteeni oli todellakin irtautunut, mutta mukavammin kuin tavallisesti istuessa; hän oli nojallaan sohvalla, jalat tuolilla. "Hänellä on viehättävä perhe." "Vai niin. Polttaako herra tupakkaa?" "Poltan vähän." "Pitäkää piippuun siis, tupakkaa on tuolla." "Kiitän nöyrimmästi." "Nöyrimmästi?" kertoi kapteeni kylmästi; herra Lehtonen punastui ja ajatteli: tuopa hassunaikainen patruuna!
Ja ketä neiti haluaisi tavata, jos saan luvan kysyä? sanoi hän koettaen muka nähdä ensimäisen napin seutuja ihan oman leukansa alla, ja siksi venytti huulensa kovasti eteenpäin. Jos muistatte, sanoi Helena, oli kerran kysymys eräästä Henrik Lehtosesta, joka on kotiseudultani. Jaha. Se käy laatuun. Tirehtöri avasi luettelokirjansa. Aivan oikein. Henrik Lehtonen, tappelusta. Kyllä minä muistan.
"Me emme väittele siitä asiasta," sanoi kapteeni hymyillen, "onhan se päivän selvä ja niin selvä, että Tarkkikin ajattelee niinkuin minä." "Sehän on miellyttävää," sanoi herra Lehtonen pilkallisesti. "Niin, Tarkki ei olekaan tuhma mies.
Jos lie heitty ja hylästy, Hyläsköhöt, heittäköhöt; Ei lehto leväten huoli, Hyvä halme hyövytellen. Vuoen lehtonen lepäävi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teräkkään elon tekevi; Eipä huoli heinäpieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielä viipykähän, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla.