United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
No jaa, no jaa, pani komisarjus ottaen heti samallaisen herrasmiinin kasvoihinsa. Nimenne, jos saan luvan kysyä? sanoi hän kohteliaasti ja anteeksianovasti. Gabriel . Gabriel , toisti komisarjus venyttäen, selaillessaan kirjastaan tätä nimeä. Mutta tässähän seisoo: lämmittäjä.
ENKELI. Pois elinvoima silt' on: rakkaus, Totuudenhalu. Ken ne kadottaa, Hän kuolemata luokseen kiiruhtaa. BILEAM. Elääkö ilman kansaa taikka kuolla? On Moab verta niin mun verestäni Kuin Israelkin verta Mooseksen. Jos kuolee kansani, elääkö pitäis mun Sukuni raunioilla, riemuiten Siit' että totuus tappoi sukuni? Jos Herra kansani on hyljännyt, Myös pyyhkiköön mun kirjastaan hän nyt.
Se on tietysti erehdys, lisäsi hän ennenkuin Gabriel ennätti sotkeentua, ja huusi sitten kirjastaan, kääntyen huoneeseen päin, peräkkäin noiden kolmen herran nimet, jotka Gabriel oli eilen läjään viskannut. Eivät näy olevan vielä täällä, sanoi hän, kun ei kuulunut vastausta. Kello on jo 1/2 9.
Kun veisattiin, rupesi hänkin veisaamaan, vaan heitti sen jo kesken ensi värssyä, luki kirjastaan muuta, väsyi siihenkin ja rupesi katselemaan ihmisiä. Hän näki Marinkin tulevan kirkkoon. Elsa rykäsi huomauttaen Maria, vaan mitä se kuului veisuussa ja urkujen soidessa, huomasi hän itsekin. Mari astui pystökkäänä käytävää, uljas ryhtinsä uljaampi kuin koskaan.
Sen minä näin siitä, että hänen sieramensa koko ajan kuohuivat isoina ja silmät säkeniä iskivät. Kun virtemme oli loppunut, rupesi isäntä kirjastaan lukemaan, mutta samalla kertaa alotti Ristokin saamansa, ja isännän luku jäi kesken.
Hän istui hämärässä huoneessa sohvan nurkassa, puoleksi uneen vaipuneena, sukanneulekin oli hervottomissa käsissä syliin painunut. Aslak ja kaksi tytöistä olivat päässeet joulukemuihin naapuriin ja Giljellä ei ollut ketään muita kotona kuin vanha Torbjörg, joka istui keittiössä ja hyräili virttä kirjastaan!...
Hän näki että niin harvat ottivat Joululahjat vastaan, lahjat, joitten kautta hän olisi voinut pyyhkiä pois kirjastaan niin monta, monta veripunaista rikosta. Aamu tuli, päivä jo sarasti, vaan viel' ei ollut enkeli palannut. Hän oli vielä matkallaan. Tuhansissa kirkoissa paloi tuhansia tulia ja tuhannet papit olivat jo saarnanneet Joulusaarnan tuhansille ihmislapsille.
Vihdoin hän päättäväisesti nousi ja meni pianon ääreen. Hän sytytti kynttilät ja alkoi selailla nuottejaan, kunnes löysi haluamansa, ja istuutui soittamaan. Muutamia säveliä soitettuaan hän kääntyi: »Tämän voi muuten soittaa kahdella tavalla; voi sen ottaa näinkin.» Jakob katsahti hiukan hajamielisenä ylös kirjastaan. »Vai niin.» Alette jatkoi soittoaan.
Iltapuolella päivää Hemmo arveli jo sopivan kääntää kirjastaan loppupuolen esille ja lievennykseksi lukea siitä evankeliumin suloisuudesta, joka on syntisille tarjona, jos he katuvat entisiä tekojaan. Mutta ei yhtään sirpaletta tästä armosta takertunut Eerikan hourailevaan päähän.
I. Turun Hovioikeuden päätös Juteinin valituksiin Wiipurin Kämnerioikeuden langettaman tuomion johdosta hänen kirjastaan »Anteckningar af Tankar uti Warianta