United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaada päähän! komensi komisarjus ja polisimies otti litteän lakin vangin päästä ja kaatoi vettä sekä punaseen kiharatukkaan että paljaan pään päälle. Ikäänkuin peljästyksissä avautuivat vangin silmät hiukan enemmän, mutta hänen tilansa jäi muuten entiselleen. Pitkin kasvoja valui likaista tomua, mutta suu yhä samalla tavalla veti henkeä ja koko ruumis nytkähteli.
Vihdoin selkenee hän sitte, kun Risto oli huutanut kylmää vettä, ja sillä hautonut majurin päätä. Näin selvittyänsä syleili majuri Ristoa hellästi puhumatta sanaakaan. Kaikki seisoivat hämmästyneenä, vaan komisarjus selitti asian niin että majuria useasti kohtaa pyörtymys ja se selitys rauhoitti kaikkia. Kotiin tultuansa illalla kertoi Risto mitä oli tapahtunut "sisäänkirjoituksessa".
Välskäri kohottautui, pudisti vielä kerran päätänsä ja kosketteli sormellaan ensin toista ja sitten toista luonta, joiden alta näkyivät siniset, lasiset, silmät. Ettepäs saa pelästymään, puhui mielipuoli, koko ajan syljeskellen välskäriin päin. No mitä? kysyi polisikomisarjus. Mitäkö? toisti välskäri. Ruumishuoneeseen se on vietävä. Onkohan se vaan ihan varma? kysyi komisarjus.
Komisarjus oli tympeyttävän näköinen mies, terävänenäinen, keltaiset, ulospistävät posket, pienet silmät, vaan tutkivat ja vilkkaat, kasvot samalla kertaa ketun ja mäyrän kaltaiset. Pää, jota pitkä ja liikkuva kaula kannatti, pisti ulos laajasta mustasta takista, ja oli heiluvassa liikkeessä puolelta toiselle, melkein kuin kilpikonnan, kun se pistää päänsä ulos kuorestaan.
Ja minne on hän saatettava? kysyi kirjuri. Vankikoppiin. Mihin? Oh, Jumala nähköön, mihin vaan ensimäiseksi osutte, kunhan se on kylliksi luja, vastasi komisarjus välinpitämättömyydellä, joka kauhistutti Bonacieux-parkaa.
Hän on minulta salaa ryöstetty. Ryöstetty? sanoi komisarjus. Aa! Bonacieux kuuli tuosta "aa"-sta, että asia rupesi yhä enemmän sotkeutumaan. Hänet on teiltä ryöstetty, vai niin! toisti komisarjus, ja tiedättekö kuka mies hänet on ryöstänyt? Luulen hänet tuntevani. Ken on hän? Huomatkaa, ett'en tiedä varmaan mitään, herra komisarjus, ja että minä vaan epäilen. Ketä epäilette?
Polisi, talonmiehet ja vartiosotamies nostivat kuolevan, veivät rattaille ja istuttivat istuimelle. Mutta hän ei pysynyt omin voimin pystyssä, hänen päänsä retkahti taaksepäin ja ruumis valui istuimelta. Pane pitkällesi, komensi komisarjus.
Polisikomisarjus oli myöskin siinä. Huomattuaan tuon toisen kuolleen hän tuli kuorma-ajurin luo. Missä tämä nostettiin? kysyi hän paheksuvasti pudistaen päätään. Kuorma-ajuri nimitti kadun. Onko se vanki? kysyi palomestari. Vankihan se on. Se on jo toinen, sanoi komisarjus. Se on sitte kaunista!
Herra Bonacieux, virkkoi komisarjus tirkistellen syytettyä, ikäänkuin hänen pienet silmänsä olisivat voineet lukea sydämmen syvimpään pohjaan saakka, herra Bonacieux, teillä on vaimo? On, herra, vastasi kauppias vapisten, ja tuntien että siihenpä asia rupesikin takertumaan; se tahtoo sanoa, minulla on ollut. Kuinka? teillä on ollut! minne te hänet olette hukanneet, koska teillä ei enää häntä ole?
Kyllä, koska hänen tekonsa on seuraus teidän keskinäisestä tuumastanne; pirullinen tuuma! Minä vannon, herra komisarjus, että te olette mitä syvimmässä erhetyksessä, että minä en tiedä tuon taivaallista kaikesta siitä, mitä vaimoni on mahtanut tehdä, että minä olen kokonaan vieras siihen mitä hän on tehnyt ja että, jos hän on tehnyt tyhmyyksiä, minä kiellän, hylkään, kiroan hänet.