Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Nyt ei maailmanlopun aika enää ole mikään salaisuus, jota eivät taivaan enkelitkään tietäisi. Ernst Mühe tietää sen aivan tarkalleen, vaikka hän luultavasti ei ole edes enkeli. Vielä vähemmän minä olen enkeli, mutta nyt tiedän sen ajan hänen kirjastaan. Ja kuka tahansa saa sen nyt tietää 1 markalla 60 pennillä. On tässä kirjassa tietoa sen rahan edestä, on totisesti.
"Kas niin on alku; mutta enempää en muista onhan se kaunis, hyvin kaunis, mummo, äiti ja sinä Antti Pietari?" "On kyllä," vastasivat äiti ja mummo; mutta Antti Pietari katsahti totisena kirjastaan. "No, mitä sinä sanot, Antti Pietari, eikö se ollut kaunis laulu?" "Eipä kehuttavaa. Olisi parempi, kun lukisit katekismoa, kuin että loilotat lauluja."
"Hän on varmaankin paljon viisaampi isääni", ajatteli Aino, ja isänsä nosti silmänsä kirjastaan kysyäkseen oliko hän muistanut panna kalan likoon ja silittää papin kauluksen huomiseksi ja pitikö hän Hottentottien tavoista, mutta silloin olivat Ainon ajatukset muualla, kaukana täältä. Kolmas luku. Kylässä ja kotosalla; kotosalla ja kuitenkin kylässä.
Lengsfeldin linna muistutti hänelle "Wilhelm Mestari"-nimisen kertomuksen kreivin linnasta, johon hän eilen illalla sankarin ja hänen kummallisen seuransa kanssa oli saapunut. Nyt otti hän merkin kirjastaan, nojasi päänsä kättänsä vasten, ja kohta oli Göthen taiteen lumovoima hänet kokonaan vienyt todellisuudesta runollisuuden maailmaan.
Hän puhui armonjärjestyksestä ja käsitteli kysymystä siitä, kuinka ihminen voi autuaaksi tulla. Kaarina kohotti vähän päätään kirjastaan. Ruustinna ja Naimi tuijottivat itsepintaisesti kirjoihinsa, mutta eivät näyttäneet lukevan. Minusta näyttää siltä kuin olisi heränneitten luku yhä lisääntymässä, tuskin muita enää näkeekään kirkossa, sanoi Antero. Niin, valitettavasti, sanoi ruustinna.
Ei kannata ryhtyä punnitsemaan Tämän neuvomme syitä muita, Sen lausumme vain hänen kirjastaan: Se myöskin on kirjoja nuita, Joiss' uskottuus vain vallitsee Ja kallista kansaamme villitsee. Ja kansa se vain muka sorrettu on Ja sortajat on muka rikkaat, Tätä virttähän soineet nuoret on Kynäniekkamme toivehikkaat Nyt annamme neuvon semmoisen, Ett' ois tämä moisia viimeinen».
"Nyt on", sanoi hän, "Jumalan kiitos, eräs valkoinen mies, Stamlee, tullut Ugandaan, tuoden mukanaan erään kirjan, joka on vanhempi kuin Muhametin koraani, ja Stamlee sanoo, että Muhametti oli valehtelija ja että paljo hänen kirjassaan on tästä otettua; tämä nuorukainen on lukenut minulle kaikki mitä Stamlee on hänelle lukenut kirjastaan, ja minä huomaan että se on paljo parempi kuin Muhametin kirja.
Mutta, kas pojasta pitää tulla oppinut mies, hänestä poikaraukasta, ja pitää pakata hänen päähänsä kaikenlaista, josta ei mitään hyötyä ole." "Tottakai siitä hyötyä on," keskeytti Aapo Pietari katsahtaen kirjastaan. "Kuulkaas vaan, muna on viisaampi kanaa" nauroi Tarkki. "Niinkö sinä arvelet poikanulikka! Tahtoisit ehkä lukea kapteenin luona, mitä?
Suttnerin puheille, aloitin sillä, että kiitin häntä hänen kirjastaan ja siitä, että hän oli ottanut ajaakseen aikakautemme suurinta tärkeintä asiaa. Hän näytti hyvin tyytyväiseltä kuullessaan, että "Aseet pois" oli voittanut meillä paljon ystäviä ja kun minä mainitsin, että siitä oli muodostettu mukailu nuorisoakin varten n. k. *nuorisopainos*, niin hänen kauniit silmänsä säteilivät.
Ei kannata ryhtyä punnitsemaan tämän neuvomme syitä muita, sen lausumme vain hänen kirjastaan: se myöskin on kirjoja nuita, joiss' uskottuus yhä vallitsee ja kallista kansaamme villitsee. Ja kansa se vain muka sorrettu on ja sortajat on muka rikkaat, tätä virttähän soineet nuoret on kynäniekkamme toivehikkaat nyt annamme neuvon semmoisen, ett' ois tämä moisia viimeinen".
Päivän Sana
Muut Etsivät