United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tätä oivallista ajatusta ei vielä kukaan jumaluusopin tutkija koko kristillisessä kirkkohistoriassa ollut saanut päähänsä, ennen kuin teetotaler'it tekivät tämän suuren huomion! Rehellisempää olisi sitten sanoa: "Tässä kappaleessa on Jumalan sana meille liian kevytmielistä, tahi ainakaan se ei sovi Englannin oloihin."
Ja täytyyhän tunnustaakin, että jumaluusopin kandidaatille ja maisterille suuressa maailmassa oli häpeällistä ja nöyryyttävätä täytyä ruveta halvaksi juoksijaksi maanalaisessa maailmassa.
Pian hän myöskin suoritti yliopistossa tarvittavat jumaluusopin tutkinnot ja muutti sitten pois toisiin seutuihin. Hän pääsi ensin kappalaiseksi etelä-Suomeen. Luterus vakuutti voimakkaasti ja pontevasti, että taisteleminen intohimoja vastaan on turhaa oman ansion tavoittelemista ja että pappina kyllä voi olla nainutkin mies.
"Jospa saattaisit olla hänen laisensa!" ajatteli hän ja päätti ainakin koettaa tuota määrää saavuttaa. Jo ennen eroa äidistä oli hän päättänyt valita jumaluusopin tutkinto-aineekseen ja tuttavuus Friedrich pastorin kanssa yhä vahvisti tuota aikomusta. "Kallista mahtaa olla, elää ja toimia niinkuin te!" mutisi itsekseen jalo nuorukainen.
Vahinko vain, että etäämpänä seisojat voivat kuulla puheesta ainoastaan katkonaisia ääniä, sillä kuulijat rähisivät ja huusivat kilvan puhujan kanssa. Mitä hän sanoo? kysyi Paul, joka ei päässyt eteenpäin ja ihmeekseen tunsi vanhan ystävänsä, rehellisen Eudoksius Lejonfällin, Leoksi nimitetyn, Turun akatemian entisen jumaluusopin ylioppilaan.
Niinpä esim. v. 1835, v. a., presbyteriaanisen kirkkokunnan yleinen kokous selitti: »Orjuus hyväksytään sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, eikä sitä siis Jumala kiellä.» Charlestonin baptistikirkkokunta antoi seuraavan lausunnon tästä kysymyksestä samana vuonna: »Luoja on erityisesti tunnustanut isäntien oikeuden orjiinsa, joten isännällä on oikeus menetellä niihin nähden, miten ikinä haluaa.» Pastori E. D. Simon, jumaluusopin tohtori ja Randolph-Macon Metodisti-Opiston opettaja Virginiassa, kirjoitti: »Useat Pyhän Raamatun kohdat hyväksyvät orjien pitämisen ja siihen liittyvät erinäiset etuoikeudet.
Hyvät herrat, virkkoi Aramis, kuulkaapas, mitä minulla olisi sanomista. Kuulkaamme Aramista, sanoivat kaikki kolme ystävystä. Eilen olin erään oppineen jumaluusopin tohtorin luona, jolta aina kyselen neuvoja ja ohjeita opinnoitani varten. Athos hymyili. Hän asuu eräässä autiossa kortteerissa, jatkoi Aramis: hänen mielensä ja virkatoimensa vaativat sitä. No, juurikuin minä lähden hänen luotansa...
Peijakas, mutisi itsekseen d'Artagnan, jolle jumaluusopin tohtorin sisarentytär muistui mieleen; peijakas sentään, eipä olisi hullumpaa, jos tuo myöhästynyt kyyhkynen hakisi ystävämme Aramiksen asuntoa. Mutta, sieluni kautta, siltä se aivan näyttää. Ahaa, sinä Aramis veikkonen, tällä kertaa otetaan asia selville.
OLAVI: Ajattelin, että saisit sen kyllä tietää aikoinaan. Sitäpaitsi minä olen Parisin yliopiston lector ethicarum ja pedagogista, pidän luentoja bakkalaarioille ja johdan yliopistoon pyrkivien nuorukaisten opintoja... MAUNU TAVAST: Kuuletko, sisar? Rehtori! Prokuraattori! Jumaluusopin bakkalaario! Etiikan opettaja! ANNA: Minä kuulen. MAUNU TAVAST: Olavi! Tule, että saan syleillä sinua!
Hän eli hauskasti päivästä toiseen ja nautti rikkauttaan, jota hän, huonoja neuvoja varteen ottaen, pian oppi pitämään elämän suurimpana hyvänä. Tuon meluavan ja uljaan ylioppilasjoukkueen katua alas kulkiessa, kulki samaa katua ylöspäin eräs yksinäinen, sarkatakkinen ylioppilas. Hän kantoi kirjalaukkua kainalossa ja oli menossa kuulemaan erään mainion jumaluusopin professorin luentoa.