United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiljainen oli tämä liikemiehen yksinäishuone suuren taloryhmän sisällä. Ei kuulunut sinne humuakaan jättiläiskaupungin touhinasta, hiukan vaan tärisi jalkain alla. Halusin puhelua kansanne, mr. Tavast, sanoi hän, alkujaan sentähden, kun ei ollut tiedossa tokko lankomieheni itse ehtii tulemaan tänne hääpäiväksenne.
ANNA: Minä olen juuri tullut Tukholmasta. OLAVI: Niin, minä muistan: te olitte aina syventynyt rukouksiinne. Setä, minulla on sinulle terveisiä... Ei, ei, kaikki terveiset tuonnemmaksi. Niitä on liian paljon, Tukholmasta, Köpenhaminasta, Pragista... Oletko siellä ollut? OLAVI: Minä poikkesin sinne matkallani. Siellä olet sinä hyvässä muistossa, setä. MAUNU TAVAST: Kuinka? He muistavat ?
Kerran kukka Suomen aateliston, suuri, mahtava Maunu Tavast, hengen jättiläinen, Herran urho, mies, min on elo moitteeton, jonka tuntee ajan parhaat, kuulu kesken Europan tiedemiesten, tehnyt tuo on Abaelardin synnin, hänet hurmannut Heloise.
MAUNU TAVAST: Niin. Sinä säikähdät?
Mutta maat olen minä jo aikoja sitten ostanut luostaria varten asemies Juhana Inkoselta ja toivon, että kaikki on oleva valmista ensi herrainpäiville, jotka varmaan tulevat antamaan sille asianmukaisen vahvistuksensa. Abbedissasi toivoo epäilemättä edelleenkin, että siitä muodostuisi birgittalaisluostari? MAUNU TAVAST: Kuinka?
MAUNU TAVAST: Vähän olen minä tehnyt, enempi tahtonut. Olen jatkanut vaan voimien mukaan sitä työtä, mitä pyhät miehet ennen minua ovat Suomen kirkon hyväksi tehneet ja toimittaneet. ANNA: Ja työ on tuottanut sinulle tyydytyksen? Toinen onnellisempi on käyvä minun ylitseni. ANNA: Kuka? MAUNU TAVAST: Olavi Maununpoika Tavast on hänen nimensä. ANNA puristaa hänen kättään liikutettuna. Esirippu.
Anna tulee sisälle ja istuu syrjään äänetönnä. Ottaa kirjan käteensä ja selailee sitä. Vaitiolo. OLAVI: Sinä et kysy, setä, kuinka minä olen johtunut juuri tuon immen kuvaa mielessäni pyhänä pitämään? Tiedäpäs, se on eloni ihanin muisto ja samalla suurin kunnia, minkä Ranskanmaa on minulle vielä valmistanut. MAUNU TAVAST: Kerro!
Minä olen kuullut puhuttavan sinun valtiotoimistasi ja minä olen ihmetellyt! Minä olen salasta katsonut myös täällä Turussa sinun lujan ja laupiaan kätesi aloja ja minä olen painanut pääni alas. Nyt en minä voi estää enää kyyneleitäni, sillä minä olen nähnyt sen suuren ja laajan sydämen, josta kaikki nämä hyvättyöt ovat kultaisena virtana kummunneet. Maunu Tavast katsoo vakavana suoraan eteensä.
Miksi tapaisivat mies ja nainen siis aina vain tomussa toisiaan? Miksi ei kerran myös hengessä ja totuudessa? ANNA: Maunu Tavast: noin et sinä koskaan ennen puhunut. Ensi kerran elämässäsi tunnustat sinä minutkin tarpeelliseksi. MAUNU TAVAST: Tukea me tarvitsemme, Anna Lepaa, tukea juuri siinä, mikä meissä on jumalallista.
Niin, ajattelin minä syrjässä seisoessani: tuskin oli Maunu Tavast noin korkea kerran Lepaan kartanolle astuessaan.. ANNA: Sinä olet hoitanut sen! Sillä tiedä, Maunu Tavast, minä olen seurannut kaukaa sinun toimiasi täällä Suomen erämaissa ja minä olen hämmästynyt. Mitä kaikkea sinä olet saanut aikaan täällä! Ja sinä sanot, että sinä olet huonosti hoitanut ne lahjat, jotka sait Jumalalta?