United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen paljon kuullut hänestä puhuttavan, hän oli kovat kärsinyt ... ja paljon taistellut. Minä olin hänen viimeisen huokauksensa hedelmä ja tuon huokauksen imin ensimmäisessä hengen-vedossani, ... äitini ensimmäisessä ja viimeisessä suutelossa. Sen vuoksi oli koko elämäni kuoleman-kamppauksen kaltainen, iäinen kamppaus, taistelu. Vaan pian siitä jo ehkä loppu tulee!
Kirottu se hetki, jolloin sikisin, se hetki, jolloin synnyin, ja se päivä, jolloin äitini rintoja imin". "Saara! Lopeta Jumalan tähden!" huusi Jaakko Worse; hän istui sängyssään, pitäen kiinni siitä molemmin käsin, hikihelmet nousivat otsallensa ja hän vapisi niin että sänky tärisi. Saara käänsi terävät silmänsä hänen puoleensa ja sanoi: "Oletko vihdoinkin langennut elävän Jumalan käsiin?"
Ja minä, naisist' onnettomin, kurjin, Jok' imin noiden lemmenvalain mettä, Näen, kuin tuo valtava ja jalo järki Rämisten soi kuin soinnuttomat kellot; Näen, kuinka hulluus raataa kukkean Nuoruuden kauniin muodon. Voi mua vaan, Mit' olen nähnyt ja nyt nähdä saan! KUNINGAS. Vai lempi! Ei, se häll' ei mieless' ole; Ja puhe, vaikka hiukan muodotonta, Ei hulluudelta tunnu.
Kun hänet näin ensi kerran, paljon merkitsi se hetki. Tuskin toipunut ma olin, pois tuskin oli kipu väistynyt ja sairaus; ma hiljaa kainon katseen loin elämään, taas päivä ilahutti ja veljen, siskon seura, imin luottain taas toivon puhtahinta hunajata.
Ma katsoin; armas tuokse Mun ympärilläin, rauha Ja aamutuuli lauha Ne vei mun kukan luokse. Ja silloin alas taivuin, Sen poikki mursin, nostin Ja huulin siihen koskin Ma hurmoksihin vaivuin. Ah! Kaunoistako koskin Ma huulin, puhtautta, Ja imin armautta Väristen, rusoposkin. Kauneus, hyvyys, sulo, Ne kaikki yhtyneenä Ol' siinä syttyneenä Ikuisen lemmen kulo.
Muuta merkillistä ei tapahtunut enää, ja kuningas seuralaisineen palasi linnaan. Mist' on tuo sointi? Ilmasta vai maasta? Myrsky. herkin korvin kuuntelin, ja imin itseheni säveleitä, jotk' olis voineet hengen herättää luurankohonkin. Comus.
Ja kesyttömät, raa'at luonnonvoimat, Nuo synnit, joita ennen kuoletin, Kun Ylimmäisen liitost' imin voimaa, Nyt inhan uhkatyöni aukosta Heräävät tainnoksistaan, sylkevät Kuin käärmeet kuolettavaa myrkkyään, Ett' entisyyden hedelmöivä hyve, Jumalanvilja, hukkuu syntitulvaan. ENKELI näkyy. BILEAM. Vakooja tuolla. Ryntää enkeliä vastaan ojennetuin miekoin. Väisty kuolemaa! Pois tieltä!
Muistan myös kodissani kuulleeni useita lausuntoja, jotka lapsellisella luottamuksella ikäänkuin imin sieluuni ja joista sitte muodostin omat mielipiteeni, sellaisia lauseita olivat esim.: "sellaisilla ihmisillä ei ole mitään itsetuntoa", tai "sellaiset ihmiset eivät käsitä noita tunteita", tai "sellaisia ihmisiä täytyy kohdella heidän vähemmän kehittyneen tunne-elämänsä mukaisesti". Uskoin todella, että köyhien ajatukset ja tunteet erosivat meidän ajatuksistamme ja tunteistamme yhtä paljon, kuin heidän riepunsa erosivat meidän hienoista puvuistamme.