United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yön rauhaan hyvästi jättelevä illan rusko punasi korkealle taivaan rannan jyrkkiä seiniä, syleili harmaita kallioisia vuorien rintoja, ystävällisesti suuteli järvien mutkikkaita heinikkorantoja. Minä olin kuin reestä pudonnut ja tielle jätetty. Katselin aikani niitä kultalaitasia pilvenmöhkäleitä, jotka hiljalleen omia aikojaan uiskentelivat ilman avaruudessa.
Constance ja Valentine ihailivat häntä, ja Marianne sysäsi hänet aina leikillisesti luotaan, kun hänen pienet kätensä tavoittelivat äitinsä rintoja. "Ei, herrani, siitä on nyt tullut loppu. Nyt ei koskaan anneta enään muuta kuin soppaa." "Miten kauheata tuo vieroitus on!" sanoi Constance. "Onko hän antanut sinun nukkua yöllä?" "On, hänellä on järkevät tavat, hän ei koskaan imenyt yöllä.
Vähitellen sentään sekin vaikeni, sillä uteliaisuus pääsi voitolle. Katselijoille avautui kauhea näytelmä: ihmisten päitä katosi petojen kitoihin, kynnet repivät auki rintoja, sydämiä ja keuhkoja vieri hiekkaan; luut ritisivät petojen hampaissa.
Korskast' iski hän kekälesilmäns Ympäri kirkon morsiomiin: Morsiot vapisi, vaan vihan vimma Sulhojen rintoja karsi ja söi. Saarna kun kaikui, Pojarin orhi Sanoja kuunteli Pojari ei. Ylpeäll' orhill' ylpeä herra Hopeasatulall' istuvi vaan, Kultapa suitsist' orihin hohtaa. Kiireest' ain' alas kannuksihin Herra on kullan ompelehissa. Kasvot, kuin sydän, synkkä on yö!
Mutta samassa tuli huoneesen pitkä, synkkä olento, kuiva ja laiha nainen, jolla oli yrmeät kasvot, laimeat silmät ja vaaleat huulet. Missähän Mathieu oli ennen nähnyt tuon hongankolistajan, jolla ei ollut rintoja eikä lantioita?
KATRI, itsekseen. Oi taivas, etsiikö siis rankaistus Jo rintoja, kut velasta ei tiedä? Ei, puhua ma tahdon ... puhua Mun täytyy, tuskat rinnastani poistaa.
Kirottu se hetki, jolloin sikisin, se hetki, jolloin synnyin, ja se päivä, jolloin äitini rintoja imin". "Saara! Lopeta Jumalan tähden!" huusi Jaakko Worse; hän istui sängyssään, pitäen kiinni siitä molemmin käsin, hikihelmet nousivat otsallensa ja hän vapisi niin että sänky tärisi. Saara käänsi terävät silmänsä hänen puoleensa ja sanoi: "Oletko vihdoinkin langennut elävän Jumalan käsiin?"
Minä puhuttelen häntä minä!" Céleste, joka oli asettanut Andréen viltilleen imettäjän lapsen viereen, jonka oli täytynyt panna sinne, kun äidin rintoja tarkastettiin, otti viedäkseen Sophie Couteaun Marien huoneesen. Siellä vallitsi nyt kuolonhiljaisuus, ja Couteauskan tarvitsi sanoa ainoastaan nimensä, kun hän heti pääsi sisään. Muutaman minuutin ajan kuului ainoastaan hänen karkea äänensä.
Näät laulun kun kulkevi ruhtinas, hän käy kuin kruunattu kuningas, ei hoida hän aarteitaan kuin saita, tää lemmen ja toivojen valtias: hän loihtee ruusuja, verhoo maita, hän syttää rintoja toivekkaita ja urhojen haudalle, itkien hiljaa, hän kylvää muiston ja maineen liljaa.
HAMLET. Samoin, samoin. HORATIO. Se hyyppä juoksi pesästään munankuori päässä. HAMLET. Hän kursasteli äitinsä rintoja, jo ennenkuin imi niitä.