Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Maantyttö syntyi kotonaan, Hän syntyi laulamaan: Hän lauloi kotikunnailla Ja riemastutti rintoja, Ja kansa riensi kuohuna Nyt häntä kuulemaan. Maantyttö kulki kaupunkiin Ja lauloi tielläkin: Hän kiitti koti armastaan, Ylisti leikkikumpujaan Kaikk' kansa juoksi kuulemaan, Kun tyttö lauloi niin.
Levitän leuat, aaltoja ahmaan, ne kuivuu, kun kurkkuuni käyvät; ajelen impiä, aallon kukkia, ne kuolee, kun povelleni painuu; myllerrän myrskyn, juon maata, merta ja pintoja pirstatun haahden, kultia, päärlyjä, myös ihmisverta ja rintoja neitien nuorten, ei sammu mun sieluni ijäinen imu, ei kostu tulipuna-kieli.
Koki Tros käsin tarttua polviin, armoa pyytäen; vaan uros maksaan survasi miekan; suljui maalle jo maksa, ja virtana pois veri tumma pitkin rintoja vieri, ja laskihe yö yli silmäin, hält' elo hälveni pois. Mut Akhilleus Mulion korvaan syöksi nyt peitsen, jott' ulos toisest' ulkoni jälleen vaskinen kärki.
Missä lienee muuttumatta olo maamme päällä? Tyytyväisyys onpi vasta onnen täyte täällä. Pois, pois viipyköön Murhepäivä meiltä! Pois, pois pysyköön Itku ilon teiltä! Kyllä on Suomessa luminen luonto, Vaan hyvän suonto Riemulla rintoja lämmittää. Kulkekoon talvella kylmänä kuukin, Lämmin on luukin, Kun veri ystävät yhdistää.
Hän kääntyi nyt seinän luona olevaan sänkyyn päin ja vaikeni nähdessään sen luona pitkän, mustan olennon, jota hän ei ennen ollut huomannut. Se oli melkein vanhapiika, kuiva, laiha, karkeapiirteinen, silmät sammuneet ja huulet vaaleat. Hänellä ei ollut lantioita eikä rintoja ja näytti kahdesta laudasta tehdyltä. Hän kiinnitti juuri pientä kapsäkkiä, joka oli sängyssä matkalaukun vieressä.
Kowempana ollessa annettakoon raitistawia, löysääwiä aineita ja imettäköön uutterasti rintoja. 9:ksi Lapsiwuoteen tauti. On aina waarallinen kohtaus, joka noin puolentoista wiikon päästä synnyttämisen jälkeen, usein warhemminki, toisinaan myöhemmin, ilmautuu. Jälkijuoksut pysähtywät, maito tukehtuu, watsa paisuu ja hellettyy, ruumis heikontuu.
Voimallisia rintoja on se imenyt, voimallisia näkyjä nähnyt, hengittänyt voimallista ilmaa. Kun sentähden kevät tulee, aurinko nousee ja paahtaa vanhoja lumiukkoja tuolla ylhäällä vuorella, niin että vesi valuu alas pitkin tukkaa ja partaa, tulee pienokainen kärsimättömäksi ja tahtoo ulos katsellakseen ympärilleen, eikä kukaan voi sitä enään pidättää.
Hän kääntyy ympäri. Taas koputusta ja hän huomaa pienen linnun, joka istuu ovensuun ikkunan puitteella ulkopuolella ja kurkistaa kirkkain silmin tupaan. »Sinäkö ? Sinun silmäsi...? Pois, pois, metsään! Etkö vielä tiedä mitä ihmisten asumuksissa on? Saaliinhimoisia silmiä, korisevia rintoja ja vertatihkuvia sydämiä. Pois metsääsi äläkä enää koskaan lähene näitä kurjuuden majoja!»
»No juo nyt ja sano sitten...! Menee maito pitkin rintoja ... kun pytystä rupeaa juomaan, muutama. Olisi sitä vielä tuossa kiulussakin ollut.» »
Kohta alussa olivat useimmat naisista, juuri nuorimmat ja kauneimmat, päästäneet alas yläpuolen vaatteestansa vyötäisiin asti ja irroittaneet tukkansa, joka ei kuitenkaan ulottunut rintoja peittämään; sillä Arabiassa ovat vaimoväen hiukset tosin tuuheat, vaan lyhyet. Niin he rupesivat heiluttamaan paljaita käsivarsiansa, lyömään rintaansa ja otsaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät