United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olli oli työssä pellolla eikä tiennyt asiasta mitään ja Taavetti lähti astumaan laulua hyräellen kotiinsa. Erittäin iloisella mielellä tarttui hän taas auraansa, kun oli saanut palkita sisarellensa sen, mitä apua hän oli saanut torpan hoitamisessa. Nyt aloitti hän taas työtä toivossa, että saisi jotakin antaa toisillekin siskoillensa.
"Se on mahdotonta", virkkoi Kálmán hämillänsä, "pidetäänhän häntä sangen rikkaana miehenä". "Hja, monta miestä pidetään rikkaana, joka ei sitä ole", sanoi Liza, olkapäitään kohauttaen, ja juoksi iloisesti hyräellen pois. Kálmán käveli, käsivarret ristissä, kauan aikaa edes takaisin käytävässä; hän oli suuresti hämmentynyt.
Hän ei ollut koskaan pitänyt pitkistä laahustimista, niin ettei hänen nytkään tarvinnut kohottaa helmojaan, mutta kävelykengät olivat nyt tarpeesen ja hattu hyväsesti otsalla ja pieni juurivasu käsivarrellaan lähti hän hyräellen matkaan. Ilma oli tänään omituisen keveä ja miellyttävän raikas, kuten tavallisesti syyskuussa, ja sinertävä usva kietoi pehmoisen vaipan taa etäisemmät seudut.
Kesähattu häntä kaunisti, sen hän tiesi, asettaessaan sitä peilin edessä päähänsä. Hän otti käsityölaukkunsa ja meni hyräellen alas. »Tuollapa hän tulee», sanoi John. »Kuka herroista minua kaipasi?» kysyi Alma. »Allekirjoittanut, teidän nöyrin palvelijanne», sanoi maisteri Nymark. »Siinä teitte sangen kohteliaasti.»
Hän pääsi kenenkään huomaamatta, huoneitten takapuolitse, kotaan, jossa tiesi Marin asiainsa vuoksi usein käyvän. Kauvan ei hänen tarvinnutkaan varttoa, ennenkuin Mari tuli sinne, iloisesti laulaa hyräellen erästä mielilauluaan. Kun Mari huomasi Jaakon olevan siellä, hämmästyi hän ensin ja sanoi: "no miten sinä, Jumalan tähden, olet täällä?"
THEKLA. »Tällä hetkellä», sanoitte, tällä hetkellä! Ettehän sitä ihmettele? KILIAN. Onhan se teille verraton hetki! THEKLA. Hm. Tuolla vaeltelin hyräellen tiellä, koska hän lähestyi, tuo vallaton mutta korea sulhoni. KONRAD. Oivallista! Kilian, kohota nyt toivos siipi! KILIAN. Mitä annat mun toivoni kohotteeksi? KONRAD. Kaikki vielä hyvin!
Synnöve naurahti, varoen itsellään olevan suuremman halun valssiin. "Eihän tuota mikään estäne," tuumiskeli Ingrid, neuvoen Synnöveä jalkojansa liikuttamaan; "sillä valssi on vaikia," "Kylläpä se sujuu, kun vaan alkuun päästään," päätti Synnöve, ja Ingrid rupesi laulaen alottamaan; Synnöve lauloi mukana, alusta hiljaan hyräellen; mutta lopulta äänensä täydeltä.
Oliko tuo nyt niin pahaa, että enoni Mutta onhan se hänen asiansa. Menee pianon luo. En tahdo tuota vanhaa rimputusta! Jotakin uutta! Minä tahdon oppia työtä tekemään. Tuumailee. Sepä ei olisi hullumpaa. Näinhän kuinka puutarhuri menetteli. Panee sanomalehden lattialle. Kas noin! Ottaa yhden kukan ja kaataa, iloista laulua hyräellen, mullan ruukusta sanomalehdelle. Kun en vaan pilaisi.
Miksi kätkit itses meiltä tietämättömyyden yöhön, sinä armoton? KONRAD. Miksi ette lähettäneet minulle rahaa? SELMA. Oi minun veljeni! Mutta heittäkäämme tämä ja iloitkamme. Kas hymyä mun sisäreni huulilla, kas. Sinä onnellinen! THEKLA. Hm, tuossahan astelin hiljaa hyräellen tiellä, astelin lapsinen: ja mitä näki mun silmäni äkisti? Oi aatteles riemullista kohtaamista, aatteles! Hyvä!
Hyräellen hän kulki yhä joutuisammin, jotta hän viimein väsyi ja täytyi istuutua. Silloin juohtui kirje hänen mieleensä... Koska paimenkoira seuraavana aamuna rupesi haukkumaan, pojat heräsivät ja lehmäin lypsämisen sekä laitumelle päästämisen aika oli käsissä, oli Synnöve vielä poissa. Poikain siinä seisoessa tuumaellen, mistä häntä etsiä, koskei hän yön aikanakaan ollut majalla, tuli Synnöve.