United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen rinnall' autioin ja raisuin polku, mi Lericin Turbian kanssa liittää, on porras avoin, helppo-askelinen. »Ken tietänee, miss' on tää törmä loivin», nyt seisahtuen lausui Mestarini, »sit' että nousta voisi siivetönnä.» Sill' aikaa kuin hän maahan katsoi, tuumi tienpohjaa, hengessänsä tutkistellen, ja minä vuorta silmin vaeltelin,
Sen rinnall' autioin ja raisuin polku, mi Lericin Turbian kanssa liittää, on porras avoin, helppo-askelinen. »Ken tietänee, miss' on tää törmä loivin», nyt seisahtuen lausui Mestarini, »sit' että nousta voisi siivetönnä.» Sill' aikaa kuin hän maahan katsoi, tuumi tienpohjaa, hengessänsä tutkistellen, ja minä vuorta silmin vaeltelin,
En tiennyt vielä silloin, mitä ne tulisivat minulle olemaan ja mitä kaikkea siellä oli minulle kätkettynä. Siellä oli salaperäiset säynevirrat ja loiskivat lohisuvannot. Siellä oli minulle aina uudelleen löydetty autuuteni asunto ja kaikkien kaipuitteni hoiva. Siellä vaeltelin ja soutelin yksin, siellä sinunkin kanssasi, silloinkin kanssasi, kun et vielä ollut mukana.
Hänen kätensä levottomasta, poishalajavasta pitelemisestä minä arvasin mitä hän näkee ja mitä kuulee, ja minä näin ja kuulin hänen kanssansa selvemmin kuin niinä päivinä, jolloin en vielä ollut sokea enkä kuuro, vaan niinkuin hän vaeltelin nuoruuden kukoistuksessa ihanan maailman vihannissa laaksoissa. Minä tiedän mitä hän näkee. Hän näkee suuren kylän allansa.
Aina lapsuudestani asti, jolloin minä, Hudsonin rannoilla, ensi kerran viehdyin erääsen vanhaan Hispanian historiaan sodista Granadassa, on tämä kaupunki aina ollut minun valvovain unelmaini esineenä, ja usein vaeltelin minä kuvas-aistillani Alhambran romantilaisissa saleissa. Niin ovat siis nämät unelmat nyt vihdoin viimein toteutuneet!
THEKLA. »Tällä hetkellä», sanoitte, tällä hetkellä! Ettehän sitä ihmettele? KILIAN. Onhan se teille verraton hetki! THEKLA. Hm. Tuolla vaeltelin hyräellen tiellä, koska hän lähestyi, tuo vallaton mutta korea sulhoni. KONRAD. Oivallista! Kilian, kohota nyt toivos siipi! KILIAN. Mitä annat mun toivoni kohotteeksi? KONRAD. Kaikki vielä hyvin!
»Miksi himeys nyt otsallasi, Joka ennen puhdas, kirkas oil?» Niin hän kysyi äänel vakavalla, Hälle vastaukseks lausun mä: Metsis autioissa vaeltelin, Pensastoissa orjanruoskist täys; Tuulen murheellinen ääni laaksois Sydämmeni kovin synkisti. »Puhtautta korkee taivas tahtoo, Puhtaus on lemmen asunto. Lias lammikon ei ruusu kasva Eikä saastaisuudes rakkaus.