United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
SOKEA VAIMO vaikenee äkisti. 1:NEN RENKI: Ruotus on pahalla päällä. 2:NEN RENKI: Myrsky on otsalla isännän. 3:S RENKI: Kellehän myrähtänevi? 4:S RENKI: Siunattu Jumalan vilja. Piiat korjaavat ruoan pois. Koira haukahtaa ulkona. RUOJA: Katso piika pikkarainen, mitä halli haukkunevi? RUOJA: Mitä hän tahtovi talosta? PIIKA PIKKARAINEN: Raukka kylpyä kysyvi. Ei tohdi tupahan tulla.
Lapsi on elämänsä loitsija, oman itsensä taikuri, pikku Prospero, jolla aina on saapuvilla ja käskettävänään mielikuvituksensa Ariel. Hän taittaa lepänlatvoja siivikseen, liehuttaa niitä ja on lintu ja lentää. Hän tarvitsee ratsun, tempaa kepin ja keikahtaa sen selkään ja ajaa. Haukahtaa ja on koira, ammahtaa ja on lehmä, hirnahtaa ja on samassa varsa, ynähtää ja on vasikka.
Ja silloin tiedän minä hetken tulleen tästä poistua. Ahertakaa, tehkää työtänne, muokatkaa maatanne, nakertakaa metsän reunaa, viljelyksen hiiret ... minä painun yhä syvemmälle, lasken vaaran välihimme, tuolla haukahtaa jo hallini.
Anti haukahtaa. Vene viilettelee suvantoa alas, äiti perässä, myllärin emäntä, entinen Repolan Johanna, lapsineen, yksi tyttö kokassa soutaen, kaksi keskituhdolla, yksi kokkakaarella istuen. Tuntee tulijan ja huudahtaa: "Voi minun päiviäni kun en ollut tunteakaan uutta venettä oltiin menossa saunan lämmitessä vastaksien taittoon ka, soutakaahan, tytöt!"
Jo nuuskii vanhempi koira aamullisia jälkiä aholla, Leila lasketaan irti, osoitetaan jälille, usutetaan etsimään. Kerran, pari pistää se turpansa maahan, häntä pyörähtää, mutta kohta palaa se metsästäjän luo ja alkaa hyppiä häntä vastaan. Toinen koira on kadonnut. Hetken kuluttua kuuluu kimakka haukunta, Leila pörhistää korviaan ja haukahtaa vastaan, mutta ei ymmärrä, mitä se on.
MALVOLIO. "Ma käsken, ketä lemmitsen." Niin, hän käskee minua; minä olen hänen käskyläisensä; hän on emäntäni. Tämähän on selvää tavalliselle järjelle; siinä ei mitään vaikeutta. Mutta loppu? Mitä merkitsevät nuo kirjaimet? Jospa voisin ne jollakin tavalla sovittaa itseeni. Hiljaa! HERRA TOPIAS. A, niin, vainustappas vaan! Nyt hän on jäljillä. FABIO. Hurtta haukahtaa, niinkuin se vainuisi kettua.
Ja viimeisen palasensa Jo jakoi hän koirineen; Niin ristihin liitti sormet Ja vaipui vuoteelleen. Oi, astu jo ihmisjalka! Ei; pakkanen paukahtaa. Soi, lempeä ihmiskieli! Ei; koirapa haukahtaa. Niin sairas huokaa ja huokaa, Jo taukoo huokaus, Ja haikeastipa silloin Soi koiran ulvahdus. Pien' ikkuna päivän päästää Nyt kasvoihin ryppyisiin: Suu jäykkänä auk' on, paiste Käy jäisihin valkuisiin.