Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ja niinkuin ennen ihmisrintaa raastaa raakuuden valta, vaikka voimaton, kun hälle heleämmät henget haastaa, soi kielet kaunihimman kantelon, hän suurtuu, kasvaa keskell' yötä, saastaa, hän tulee ylvään itsetuntohon: barbaari pelkää, koska järkkyy Kaos, ei Agamemnon eikä Menelaos.
Kädet ristissä ja alasluoduin silmin hän siinä seisoi ylvään ja komean Ionen edessä ehkä yhtä ylväänä kaikessa nöyryydessäänkin. Ione viittasi kädellään, ja palvelijat poistuivat. Hän katsahti vielä kerran nuoreen orjattareen ihmetellen ja säälien; sitten hän vetäytyi hiukan syrjemmälle avasi kirjeen ja luki seuraavat sanat: »Glaukus lähettää tämän mukana enemmän kuin hän tohtii sanoa.
Kautt' ylvään majesteetti-istuimeni, Jos Edward suuren et ois veljenpoika, Niin kieli tuo, mi päässäsi nyt pyörii, Pään pyörittäis sun, konnan, harteiltasi. GAUNT. Mua älä säästä, Edward-veljen poika: Vaikk' isäns' Edwardin ma olin poika! Sen veren olet, niinkuin pelikaani, Jo kuiviin juonut, siitä päihtynytkin. Veljeni Gloster, jalo, puhdas sielu Hän autuaitten rauhaa nauttikoon!
1 MUUKALAINEN. En itse Timonilt' ole koskaan mitään saanut, En hänen hyvyyksiään maistanutkaan, Ett' olla voisin ystävä. Mut vannon: Sen miehen jalouden ja ylvään kunnon Ja kunniakkaan vaelluksen tähden, Jos puutteessaan hän kääntynyt ois minuun. Omani kaiken alttiiks oisin pannut Ja hälle paluuttanut osan parhaan; Niin hellin hänen sydäntään.
Hän ei tahtonut, että itsekkyys ja rikos tulisivat itsekkyyden ja saamattomuuden sijaan, jotka kohtalo oli asettanut valtion peräsimeen. Hän ei tahtonut sellaisen rikoksen muistoa ylvään kansan historiaan. Mutta Vanloon läsnäololla oli toinenkin tarkoitus. Oli mies, jonka kohtaloon hän näkymättömin käsin oli ryhtynyt vaikuttamaan, jonka elämänuran hän koetti johtaa sille kuuluvaa päämaalia kohden.
Ken häntä puolsi? Raivotessani Ken polvistui ja malttumaan mua pyysi? Ken maini veljyyttä? Ken rakkautta? Ken muisti, että Clarence parka jätti Tuon ylvään Warwickin ja minuun liittyi?
Hän mulle: »Maine, joka maailmassa soi heistä vielä, hankkinut on heille tään armon taivahaisen ynnä avun.» Samassa kuulin äänen kaikuvaksi: »Suur' Runoniekka, sulle kunniata! taas varjos palajaa, mi poissa oli.» Kun vaiennut ol' ääni, neljän näin ma vastaamme varjon ylvään kiirehtävän, ei riemu eikä murhe muodossansa.
Vastasi hälle Dolon, jäsenissään jäätävä hirmu: "Vietteli hulluuteen lupauksillaan minut Hektor, ylvään Peleun poian ett' orot ois kaviokkaat, 392 vaskenvälkkyvät myös sotavaunut antava mulle.
Siinä se keino, jolla voitat linnan ylvään! Kun kuolin, noutamaan mua sai Franciscus, mut hälle virkkoi kerubini musta:
Tekoni ei, vaan mit' en tehnyt, multa epäsi ikävöimäs Päivän ylvään, kun liian myöhään tuntemaan sen tulin. Alhaalla siell' on paikka, jota painaa yö vain, ei tuska; jossa vaikerrukset soi huudoin ei, vaan huokauksin haikein. Siell' asun syyttömien lasten kanssa, jotk' kuolon hammas ennen ehti purra kuin kaste heistä perisynnin pestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät