Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Vartijan tätä sanoessa avattiin yksi ikkunoista ja ääni huusi heille: "Mikä on hätänä? No, vai olette te vihdoin täällä, vanhat ystävät! Olut on erinomaisen hyvää tänä iltana!" "Hän odottaa meitä!" sanoi Kalle Witt. Vartija meni nyt avaamaan etehisen ovea. "Tänä iltana teillä mahtaa tulla aika hauskaa siellä ylhäällä.
Vihdoin tulivat he paikalle, missä ukko Blücher seisoo miekka kädessään. »Se ei ole hän», sanoi Witt, »se ei ole rahtuakaan hänen näköisensä.» Sotamies vakuutti, että kyllä tämä oli Blücher. »Loruja», sanoi Swart, »Rostockin torilla on hän aivan toisennäköinen. Eihän tällä ole edes mitään leijonannahkaa.» »Ei», sanoi Witt. »Se ei voi olla hän.
»Tämä on pahempi juttu kuin oikea prosessi», sanoi Swart tuupaten Wittiä kylkeen. »Mutta, herra pormestari», sanoi Witt, »minä pyytäisin vain kysyä, emmekö me olleet oikeassa?» »Kyllä *oikeus* on teidän puolellanne», sanoi pormestari, »mutta kuitenkin on teidän asianne niin peräti heikko, että teidän täytyy maksaa.»
»Sinä olet oikeassa», sanoi Witt. »Tässä me istumme odotellen, että sade menisi ohitse. Herra ties, kuinka kauan me saamme istua tässä. Muuten olen minäkin tehnyt havaintoja. Sanoppa, kuinka on mahdollista, että minulla on molemmissa jaloissani saappaat, ja että minulta kuitenkin puuttuu toinen sukkani? Sinä kysyit minulta: mitä on elämä? ja minä kysyn sinulta: missä on minun sukkani?»
Seuraavana aamuna läksivät ukko Swart ja Frits sekä ukko Witt ja Kalle kaupunkiin kansliasta ottamaan ulos "passia ulkomaalle". Se maksoi 16 groshenia, ja kun olivat sen saaneet, kiiruhtivat he kotia. Naapuri Swart oli nimittäin siitä mielipiteestä, että matkalle oli lähdettävä mitä kiireimmin. "Sillä muuten eukko taas sekaantuu asiaan", sanoi hän.
Juhani hänkin rupesi liikahtelemaan, hän veti sitä köyttä, joka oli sidottu säkin ympäri, ja huusi: "No no!" kunnes hän sai silmänsä oikein auki: "Mitä hittoja", sanoi hän, "mitä tämä on?" "Missäs hevoset ovat?" huusi ukko Swart kauhistuneena. "Missäs hevoset ovat?" huusi myös ukko Witt, ja Frits ja Kalle huusivat yhtä kurkkua: "Mitä tämä on? Mihin hevoset ovat joutuneet?"
Juhani!" huusi ukko Witt, "seisauta vähän". "Mitä nyt on?" kysyi Swart, "miksi hänen pitää seisauttaman?" "Minä luulen, että olen pudottanut minun tupakkakukkaroni", sanoi Witt, "se oli minulla vielä aivan äsken ja nyt se on poissa". "Mutta mitä tämä nyt on?" sanoi Juhani, "te ette ensinkään katso perään. Emme me tällä lailla koskaan tule Strelitsiin.
»No, tehkäämme niin.» Ukot sytyttivät piippunsa ja istahtivat pöydän ääreen vielä kerran asiata tuumailemaan. Heidän edessään oli olutkannu, ja siihen he usein kurkistelivat, ja sitten ruvettiin tuumailemaan. »Asia on semmoinen kuin se on», sanoi ukko Swart. »Niin, Swart, se on aivan totta, se.» »Kukapa voi tietää, mikä oikeastaan olisi parasta?» »Tämä on kovin mutkallinen asia», sanoi Witt.
»Kas kuinka hän istuu siinä vanhan hevoskaakkinsa selässä», sanoi Witt. »Niin, tirkistele sinä sieltä vain minkä mielesi tekee; sinun syysi kuitenkin oli, että me emme saaneet sitä kaunista taloa. Eikös se ole totta, häh? Katsos vaan, kun hän istuu siinä niinkuin koko asia ei ollenkaan häntä liikuttaisi. Soisinpa, että pöllähtäisit sieltä nenällesi! Minä tahdon nimittäin sanoa sinulle, naapuri Swart, erään asian.
Hän osaa käyttää itsensä hän, katsos vaan, kuinka hän silmäilee suoraan tyttöjen kasvoihin ja hymyilee ja nyökäyttää päätään heille, kuin jos hän tuntisi heidät kaikki. Saatanpa sanoa, että nämä tytöt ansaitsevatkin katselemista". "Siinä sinä olet oikeassa", sanoi Witt, "enkö minä aina ole sanonut että täällä on senkin vietävän kauniita tyttöjä? Ja kuinka uhkeita ne sitten ovat!"
Päivän Sana
Muut Etsivät