United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vangitsemista välttääkseni piti minun lähteä kotipitejään passia etsimään. Matkani kotiin kävi Viipurin kautta. Silloin oli kovat helmikuun pakkaset. Senvuoksi teki mieleni, ennenkuin kaupungista läksin, ottaa anniskelusta aamuryyppy ja juoda vahvisteekseni pullon oltta. Käsi käski, toinen kielsi. Kävelin jo anniskelun ohi ja viiden minuutin päästä olisin ollut kaupungin portista ulkona.
"Minä en tiedä, mikä hän on, vaan hän tarjosi minulle rehellisen maksun, enkä minä häneltä ole kysellyt sen enempää. Eihän näihin aikoihin voi kysyä passia kaikilta matkailijoilta. Vaan tietysti ... jos se on valtion asioita, niin minun ei sovi niihin sekautua. Vaan hänen hyväkseen on sanottava, että hän on pysynyt hyvin tyynenä siihen saakka, kun hän sai tuon kirjeen." "Minkä kirjeen?
Mieleni teki kotia, Tulla maille tuttaville, Kuss' olin ennenki elänyt, Aina muinenki asunut. Kysyin passia papilta: "Annas passi pappiseni; Pääsisin omille maille, Noille maille muinoisille, Kuss' olen ennenki elänyt, Aina muinenki asunut!" Pappi paljoa kysyvi, Kirkkoherra kiinnittävi, Mie vielä enemmän annoin, Annoin ainoan orihin; Sen sai pappi passistansa, Kirjastansa kirkkoherra.
Erittäinkin miehet sellaiset, joista tiettiin, että ne ovat varsin kernaita käyttämään jäniksen passia, ne vasta melun pitivät. »
Se halvattu on vielä niin salavihainen, jotta sitä ei osaa pitää varaansakaan, kun se jo antaa takaapäin jumpsun. Riesakas pässihän se on. Riesakas. No ... ja tämä akkaväkikö on oikeastaan täällä yksinomaan sitä pässiä piilossa. TYT
Puhu suusi puhtaaksi; tämä herra on minun sukulaiseni. Parin päivän perästä on meri auki; kauppiaamme aikovat lähteä merille. No, Spolin? Tulli ei voi panna esteitä eteen. Paperit ovat selvät. Vai niin? Mitä varten meillä on tullilaitos? Ymmärräthän, mies, ettei minun sovi kieltää passia valtiopäivämieheltä? Teidän armonne pyydän alamaisuudessa kysyä, onko selkäni turvattu?
Kun me emme tuosta säännöstä mitään tienneet ei meillä myöskään moista passia ollut ja niinpä kuletettiin meidät yllämainittujen viranomaisten eteen, josta vihoviimein, sittenkuin meitä siellä oli perinpohjin tutkisteltu ja tultu varmuuteen siitä että olimme vain rauhallisia ylioppilaita emmekä mitään valepuvussa liikuskelevia vihollisia, meille tuo tarpeellinen todistus annettiin.
Mutta suomalaiset kävivät varovaisemmiksi, ja moni meni itse Tukholmaan saadakseen ns. rakennuslupakirjan niihin paikkoihin, jotka saisi viljelläkseen. Toiset taas välinpitämättömyydessään tämän laiminlöivät ja painuivat heti metsiin ja oleskelivat siellä ilman kirjoja ja passia, kunnes vapaaehtoisesti tai pakosta näkivät olevan syytä anoa kirjoja.
"Ja mikäs oli sen miehen nimi?" "Ei saatu siitä oikein selvää. Kolme erilaista passia hänellä oli, eri nimi kussakin luultavasti ei ollut yksikään niistä hänen oikea nimensä. Haudankaivaja hänen hautaristiinsä nimen sijaan piirsi nämät näin kuuluvat sanat: 'Eräs onneton mies'."
Ukko Swart taasen näki unta santarmeista, jotka taittuivat häntä niskasta maantiellä ja veivät putkaan ja Frits, niin, hän näki unta lukkarin Doroteasta. Seuraavana aamuna läksivät ukko Swart ja Frits sekä ukko Witt ja Kalle kaupunkiin hankkimaan kansliasta »passia ulkomaille». Se maksoi 16 groshenia, ja sen saatuaan kiirehtivät he kotia.