Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Mutta, kuules, nyt he laulavat hääseppeleestä: "Hääseppeleen me sidoimme Silkistä sinisestä! "Kuinkahan ihmeillä se laulu on tullut tänne Berliniin?" "No, naapuri", arveli Witt, "voihan olla, että joku on kuullut sitä laulua meillä laulettavan ja mielistynyt siihen niin, että on oppinut sen ulkoa.
Ja minä sanoin: 'No, mitä sinä arvelet, Witt? 'Minäkö?, sanoi hän, 'minun poikani pitää lähtemän sinne'. 'No sitten minunkin pitää kanssa', sanoin minä. Ja nyt sinä tiedät, miten asian laita on, ja pidä siivosti suusi kiinni, sillä minä en tahdo kuulla mitään muuta". Tuoli oikein poltti Swartin emäntää, ja hän väänteli itseään niinkuin se, joka istuu neulojen kärjillä.
»Hän odottaa meitä», sanoi Kalle Witt. Vartija aukaisi oven. »Tänä iltana teille mahtaa tulla hyvin hauskaa siellä ylhäällä. Mutta älkää nyt vain tulko liian iloisiksi, sen neuvon minä teille annan.» Näillä Kallelle ja Fritsille käsittämättömillä sanoilla päästi yövartija ystävämme pimeään porraskäytävään ja väänsi oven lukkoon. Kalle ja Frits kömpivät nyt portaita.
Nyt oli hätä käsissä; jos meidän ystävämme jo ennen olivat olleet pulassa, niin oli heidän tilansa nyt vielä pahempi. "Kas, nyt meidän on hyvä olla", sanoi Kalle Wepupp. "Toinen ukoista istuu bassoviulussa ja toinen rummussa". "Ai, ai", parkui ukko Witt, "minä luulen että minä olen ihan halki revennyt".
Ja se oli totta, mitä pöllö sanoi, sillä kun Witt aikoi katsoa kuinka paljon kello oli, oli se vanha iso kello poissa. Kun he sitten vihdoinkin saapuivat Strelitsiin ja seisahtuivat majatalon pihalle oikealle kädelle, seisoi siinä neljä hanhea, ja ukkohanhi sanoi: "Mitä lörpötystä se on! Kuka avomaantiellä nukkuisi?"
Kalle Witt tosin silloin tällöin avasi suunsa ja jonkun sanan tokasi silloin tällöin myöskin ukko Witt, mutta ukko Swart oli pahalla tuulella; hän oli peräti harmissaan senjohdosta, että hänen täytyi palata eukkonsa luo ja kotikylään tyhjin toimin. Mitähän mahtaa eukko nyt sanoa? Kuinka uskaltaisi hän eukkonsa kanssa enää koskaan kinailuun?
Swart kiroili ja Witt lohdutti itseään sillä että he olivat oikeassa; kun he olivat maksaneet, sanoi pormestari: "Kas niin, tässä on kylläksi täksi päiväksi! Jumalan haltuun nyt, hyvät ihmiset!"
"Siinä olet oikeassa", sanoi Witt, "se olisi kyllä parasta". "Ja, jos se tuleekin vähän maksamaan meille, niin ei se tee mitään", sanoi Swart. "No, hyvästi sitten, herra Henrikki! Kiiruhda nyt, naapuri, että pääsemme lähtemään!" He menivät ja pian he istuivat matkavaunuissa.
Kalle Witt ei ylipäänsä ollut erittäin alakuloinen, saattoihan hän kantaa viheriäistä takkiaan yhtä hyvin kotikylässään kuin Berlinissä, ja kun se oli hänen yllänsä, täytyi kaikkien tyttöjen ehdottomasti luoda silmänsä häneen. Ukko Witt ajatteli heinäntekoa ja ilmaa. "Minä pelkään", sanoi hän, "että me ihan varmaan saamme raju-ilman illaksi.
Niin seisoi hän siinä täydessä komeudessaan ja tahtoi nähdä, miltä hän oikein näytti. No, kaikki oli kuin olla piti, ja hän saattaisi kyllä matkustaa, vaikkapa itse Berliniinkin. Ukko Swartin seisoessa siinä ällistyksestä varsin puhumattomaksi käyneenä, tulivat lukkari, herra Suhr, ja ukko Witt sisään ovesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät