Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Niin, sen verran kuin minä voin huomata, olemme me yksimieliset tässä suhtein, niinkuin kruununvouti sanoo", arveli Swart. "Se on minunkin mielipiteeni". "No, siis on asia päätetty!" "Niin, hyvästi sitten naapurini; kovasti meitä tässä koetettiin, ennenkuin asia tuli selväksi". He nousivat istuimiltaan, kurkistivat vielä kannunpohjaan, sammuttivat piippunsa, ja Witt meni kotiinsa.
»Ei, se on mies, joka viheltää», sanoi Kalle, »tuo musta joka istuu arkun peräpuolella. Ja lyönpä vaikka vetoa, että arkussa on hevonen.» »Niin, poikani», sanoi ukko Witt, »se on kyllä luultavaa. Eihän tässä tiedä mitä oikeastaan ajattelisi. Kuinkas sanoikaan Hanna Schult: 'Olkoonpa se kummitus tai meidän Juhani, niin on sillä kumminkin paholainen, sisässään.»
"Olenpa kylläkin", vastasi hän, "en ole muuta tehnyt koko kolmeen tuntiin. Sitten kuin söin päivällisen, olen istunut tässä koko ajan ja ajatellut asiaa". "Kuules nyt", sanoi Witt, "minun mielestäni on paras, että istahdamme tähän asiata punnitsemaan kerta vielä". "Niin, tehkäämme niin!" Ukot sytyttivät piippunsa palamaan ja istahtivat pöydän ääreen, vielä kerran asiasta tuumailemaan.
"Nähkääs vaan", sanoi ukko Swart, "kuinka se sopii hänelle hyvin". "Niinpä todellakin", myönsi Witt. "Poika, pane hattu päähäsi!" "Hän on nyt uljas kuin kreivi", sanoi Kalle Wepupp. "Niin, aivan kuin kreivi", vakuutti räätäli.
"Tullaavat kyllä, naapuri", sanoi Witt, "nauloittain!" "Eivät he mahda olla oikein viisaita", sanoi Swart, ja kohta rupesi hän piiloittamaan rahojaan, minä puhun tässä vaan talonpojista, musikanteista ei ainoakaan liikahtanut, heidän silmistäänkin saattoi kohta nähdä, että heillä oli puhdas omatunto mitä rahoihin tuli. Nyt tultiin tullihuoneen luo.
Minä tahdon! ja kun minä tahdon, niin minä tahdon!" Ja näin sanottuaan meni ukko Swart ulos ovesta ja naapurin luo. Täällä oli samoin. Ukko Wittin täytyi kestää: kova ottelu vaimonsa kanssa, ja hänen ei käynyt paremmin kuin naapurinsakaan. "Eukkoni ei tahdo oikein antaa perää", sanoi Witt, "hän pelkää, että jotakin tulisi tapahtumaan pojalle".
»Sellaisia», arveli Witt, »ei ole Stavenhagenissa!» »
Vihdoin tulivat he eräälle paikalle, jossa ukko Blücher seisoi miekka kädessään. "Se ei ole hän", sanoi Witt, "ei hän ole rahtuakaan näköisensä". Sotamies vakuutti, että kyllä tämä oli Blücher. "Loruja", sanoi Swart, "Rostockin torilla on hän aivan toisennäköinen. Eihän tällä ole mitään leijonan-nahkaa". "Ei", sanoi Witt, "se ei voi olla hän.
"Niin", sanoi lukkari, "se minun täytyy sanoa, että hän on valmistanut ja säälinyt itsensä mainiosti tälle matkalle. Muotia on noudattaminen. Minä tahdon nyt vaan sanoa, että jos esimerkiksi sini olisi muotina ja joku ottaisi yllensä viheriäisen takin, niin ei se sopisi yhteen!" "Ei", sanoi ukko Swart, "siinä te olette aivan oikeassa". Ja ukko Witt huomautti: "Niin, totta se kyllä on!"
"Kas niin, lukkari", sanoi ukko Swart, "vankkuriin ei teidän nyt käy istuminen, sillä sitten me kaikki likaantuisimme pahanpäiväisesti, paras on, että panemme teidät ruohostoon kuivaamaan päivän paisteessa". "Ei se käy laatuun", sanoi ukko Witt, "hän voisi siten helposti kylmettyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät