Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Lapsi parka ei voinut tätä käsittää! Vitkaan kului pitkä, kolkko yö ja aamun tultua tunkeusi pieni valon säde pimeään huoneesen. Sairas kääntelihe rauhattomasti vuoteellaan ja mumisi: "Se oli väärin! Minun ei olisi pitänyt niin tehdä". Raskas huokaus nousi hänen rinnastaan. "Antakaa tänne siveltimeni, antakaa", ja hän liikutti heikosti kättään, ikäänkuin maalaten.
Vaan kun viejä ruoat esiin otti, Pyrskäht' itkuun mustalaisen vaimo, Mustalainen itse istui lausuin: "Syökää nyt, mä kahlettani viilaan; Mitä tähteeks' jää, sen syön mä sitten." Vaan kun kaikkein poistunut ol' nälkä, Riemull' levollen ne laski heiniin. Varjoillansa yö jo seudut peitti, Vitkaan käyden rataa rauhallista.
Noin hänen vitkaan väistyissään päin välkkyvän keihään viskasi Deifobos, vihan pitkän kantaja hälle; vaan ohi taas meni peitsi ja Askalafon kävi olkaan, Areen aaluvan tuon; läpi hartian valtava keihäs tunkihe, maahan suistui mies, käsin kourasi multaa.
Vähitellen vaipui hän ajatuksiinsa; viimein kyynel vieri vitkaan poskea alas, mutta ei hän muuten liikahtanut, oli ikäänkuin luja päätös olisi ollut tekeillä hänen aivuissansa. Nyt hän yht'äkkiä nousi paikaltaan, kumartui Ingrid'iin ja suuteli häntä innokkaasti: "Jos hänestä tulee raajarikko, niin minä häntä hoitelen. Huomenna puhun asiasta vanhemmilleni!"
Rouva Helldorf oli muuttunut kalmankalpeaksi; hän seisoi siinä hengittämättä, liikkumatta kuin patsas, ikäänkuin olisi hänen mahdotonta astua askeltakaan ovea kohti sitä avataksensa. Nyt laskeusi käsi ulkopuolella avaimen päälle, ovi aukeni ja pitkä, korkea mies astui vitkaan kynnyksen yli. "Isäni!" huudahti nuori rouva.
"Mitä siinä oli?" kysyi hän; "oletteko saaneet takaisin vielä enemmän varastettuja tavaroitanne?" "Olemme", sanoi Emilia vitkaan, "ne on hankittu meille takaisin". "Kuka on ne löytänyt? miespalvelijanne?" Emilia veti kulmiansa ryppyyn. "Mikä miespalvelija?" kysyi hän; "meillä ei ole semmoista". "Mutta kaikissa tapauksissa joku mies?" "Ei koskaan astu mies yli meidän kynnyksemme".
Minusta on tyttö tiessänsä ikäänkuin tuuli olisi hänet puhaltanut, ikäänkuin ei häntä milloinkaan olisi ollutkaan, juuri niin". "Mutta mitä sanoo veljenne tytär, joka toi tytön mukanaan, tästä äkillisestä eroittamisesta?" Taasen kova puna amtmannin kasvoille. "Veljeni tytär!" toisti hän vitkaan. "Ei ole otettu selkoa hänen ajatuksestansa asiassa.
Sen jälkeen min' en tahdo joutuun kasvaa, Kosk' yrtti viipyy, mutta ruhka rientää. HERTTUATAR. Ei, totta, sopinut se sananparsi Hänehen, joka sovitti sen sinuun! Hän oli pienest' alkain kurja raukka, Niin pitkään, vitkaan kasvoi, että hänen Pitäisi säännön mukaan olla hyvä. ARKKIPIISPA. Epäilemättä onkin, rouva hyvä. HERTTUATAR. Kenties, mut epäillä tok' äidin suokaa.
Mutta en tahtoisi itseäni antaa, tahtoisin kuoleman kauhutkin kantaa, mullaksi maatua, pahaksi paatua, kesken kiireintä työtäni kaatua, jos minä tietäisin, että mun sieluni säilyy, vaikka kuljenkin kuoleman rantaa, silloin ma sietäisin sinne soutaa, missä kaislikot himmeät häilyy, sanoisin sanan, tyttö Manan saisi sankarin noutaa elontuskan tuolle puolen, taakse taakan, arkihuolen; enkä mä menisi surren, katsoisin tuota, liukuisin vitkaan vierivää vuota, näkisin jälkehen purren jäävän kirkkahan, haihtuvan hopeavanan.
Keinonsa kokenut räätälimestari auttoi ystävänsä kuntoon, ja niin seisoi tämä pian välkkyvässä uudessa mustassa puvussa, valmiina menemään vierasten luokse. Kaikki olivat kokoontuneet hääsaliin kaikki, paitsi morsian. "Hän vaatettaa itseänsä hyvin vitkaan," kuiskasi joku seurassa. "Näyttää, ettei hän ole tottunut morsiamena seisomaan," muistutti toinen puotilainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät