Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kuka oli tuo nainen, joka ratsasti jäällä? Hovin Inkeri. Vai niin. Hyvästi nyt! Kyllä kohta tapaamme. Pentti kiiruhti matikka-avannoille ja Tuomas kotiaan kohti. Pentin sana »mullassa» kaikui hänen korvissaan. Pentti ei ollut virkkanut sanaakaan hänen isästään. Entä, jos hänkään ei enää elänyt. Heikki Sormuinen oli vanhoillaankin sama arvossa pidetty mies kuin nuorena ollessaan.
Eilisestä saakka jäytäneet mietteet olivat kuin pois puhalletut, ja hän virkkoi vähän veitikkamaisesti: Kuinkas olisin virkkanut, kun en voinut tietää, tekikö teidän mielenne tulla mukaan. Antakaa minäkin rupean heinäntekoon! Siin' on harava! Ei, minä tahdon viikatteen. Oikeinko viikatteen ... osaatteko sitten muka niittää? Mitäs en minä osaisi!
Ei hän minulle siitä mitään virkkanut. Ei kai virkkanut, kun te kaksi aina olitte torassa keskenänne. Johtuu jotakin mieleeni. Sanottiinhan isoisästäsi, että hänellä oli onni kaikessa ja että hän siitä tuli niinkuin hiukan kovaksi mieleltään, niin että vähät välitti kaikesta muusta, kunhan vain itse onnistui siinä, mihin ryhtyi. Olenhan kuullut tuota noin kerrottavan. No joko ymmärrät?
En virkkanut mitään enkä voinut katsoa häntä silmiin. Ne ovat sanoneet minulle, ettet sinä usko sitäkään, että on elämää kuoleman jälkeen. Kuka sen on sanonut? Ne ovat sanoneet, joille sinä itse olet sanonut. Minä olen kysynyt isältä, onko se totta, mutta hän ei sano tietävänsä. En minä niitä usko, mutta sinun täytyy se itse vakuuttaa minulle. Mitäs minun pitäisi vakuuttaa?
Nyt älysin, miksi sinne olimme kiivenneet. Nämä kaksi kivenmöhkälettä, jotka ylhäältä olivat koverot ja vinosti yhteen kallistuneet, muodostivat näet teevadin kaltaisen syvennyksen, jossa kolme tai neljä miestä voi maata piilossa. Koko aikana ei Alan ollut virkkanut sanaakaan.
»No, mutta Hanna», sanoi äiti vihdoin, »minä en sinua enää tunne». Niin, Hanna oli itsekin kummastunut ja häpesi käytöstään. Noin hän oli puhunut hyvälle äidilleen. Ei hän enää sanaakaan virkkanut, itki vaan hiljaa nenäliinaansa. »Et tiedä, lapsi kulta», jatkoi äiti, »kuinka kauan saat vanhempiasi pitää ja heidän luonaan olla. Ehkä vielä monta kertaa elämässä tahtoisit takaisin näitä päiviä.»
Sitten siirtävi sanansa Niilon äitihin, isähän, Vanhempahan veljehensä, Niinpä Niilohon lopulla; Kuka tiesi, konsa oisi Puhevirta vierähtänyt, Kuin ei Niilo noin olisi Sanan virkkanut suruisen: «Oi, kuin silma kuunnellessa Tuiki läyläksi tulevi! Heretkös jo, heitä poies Tuo pakina tuskallinen! Muinoin kiukoan kylessä, Maissin päitä riipiessä,
Arvaatteko, tytöt, mitä minä siihen sanoin... »Sitäpähän lähdit sieltä kaukaisilta mailta noutamaan ... ei olisi tainnut likempänä olla.» Ei virkkanut siihen mitään, mutta tiedän hänen jo kauan katuneen mokomia kauppojaan. Lieneekö mitkä lumot käyneet? Rahalumot. Ahne se on Panu, perso tavaralle. Mutta sinne menivät ennenkuin osansa sai.
Muoniosta asti on laskenut kaikki kosket!" Antti itse ei virkkanut mitään, mutta Iisakki sanoi: "Miksi ei? Tarkkasilmäinenhän se on Antti, ja onhan hän pienestä pojasta asti Korpikoskea alas viiltänyt..." "Sepä se", sanoivat lauttamiehet. "Ei siinä muuta ole kuin että ensi kerta on ensi kerta... ja ensin käy joitakuita lauttoja soutamassa, kun Paloniemen Heikki on perämiehenä..."
Viime kerralla en muistanut kirjoittaa kysymystä siitä, tokko olet saanut ulos Kochilta niitä rahoja, joista jo Elmgreninkin kautta tarkemmin kirjoitin. En myöskään ole saanut mitään tietoa taskukellostani. Vain eikös Elmgren sellaisista asioista olekkaan virkkanut Sinulle mitään, kuin et niistä saanaakaan kirjoittanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät