Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Talonmies jo juoksi hakemaan, sanoi polisimies tehden kunniaa. Kauppapalvelija rupesi jälleen sanomaan jotain kuumuudesta. Mitä se sinuun kuuluu? Häh? Mene matkaasi siitä, ärjyi komisarjus ja katsahti niin ankarasti häneen, että kauppapalvelija pani suunsa tuppeen. Hänelle täytyy antaa vettä, sanoi Nehljudof. Komisarjus silmäsi ankarasti Nehljudofiinkin, vaan ei virkkanut mitään.
"Niin on, herra Kartmann". "Etkä ole minulle siitä mitään virkkanut?" "En luullut maksavan vaivaa". "Ja kuinka paljon sinulle tarjottiin?" "Mitä vaan olisin tahtonut". "Ja sinä hylkäsit ehdotuksen?" "Hylkäsin". "Arvelematta?" "Arveleminen olisi tässä kohden ollut kunnottomuutta". "Kätesi tänne, Fredrik!" huudahti tehtaan-isäntä, ojentaen kättänsä nuorelle työmiehelle. "Sinulla on jalo sydän.
Hän oli ostanut sen erään prokuraattorin huutokaupasta, joka aina oli pitänyt vain hyviä hevosia, ja vasta se nyt oli ollut kolme vuotta kyytihevosena eikä vielä kaikkiaan vanhempi kuin yksitoista vuotta. Ijän Gjermund itse paraiten tiesi; hiirakko oli ainakin viidentoista vuoden vanha. Mutta hän ei virkkanut hevosesta mitään halventavaa.
Hän veti taskustaan esiin kauniin, mustan silkkihuivin, jota levitteli ja näytteli kädessään. Katri heitti puoleksi aran, puoleksi epäilevän silmäyksen tuohon komeaan huiviin eikä virkkanut mitään. Mutta palkakseni tahdon sinulta muiskun, sanoi Yrjö. Katri yhden ainoan vaan, lisäsi hän hiljaisella, rukoilevalla äänellä, kun Katri päätään pudistaen tahtoi hänestä väistyä.
Maisteri katseli vaatteitaan ja saappaitaan, ja kun ei niissä mitään moittimista huomannut, niin ei sanaakaan virkkanut. Omassa työhuoneessaan hän yllensä puki ja otti sauvan etehisen nurkasta käteensä ja alkoi astua ulos. Maisterin mentyä alkoivat rouva ja Elsa puhdistaa maisterin työhuonetta.
Hän oli entisestä elämästään kertonut minulle mitä tahtoi että tietäisin, elämänsä linnaväessä, metsästyksensä, seikkailuksensa; mutta mielenliikunnoista, jotka täyttivät hänen sydämensä, syystä niihin huokauksiin, jotka aaltoiluttivat hänen rintaansa, ei hän mitään virkkanut.
Hän näytti vapisevan ja olevan ihmeissään siitä, ettei tavannut kuningasta yksin; eikä hän virkkanut sanaakaan.
Kuitenkin lohdutti äitini minua ja sanoi: kun kerran työ on tehty, niin kyllä maksun saannista Herra itse huolen pitää; kunhan Juhannus ensin on kauniisti vietetty. Ja niin tuli kaikille Juhannusilta, niin rikkaan ja äveriään kuin köyhänkin majaan, ja tuli se meillekin eikä virkkanut pahaa sanaakaan.
Minun ymmärtääkseni sinun pitäisi kirjoittaa, sillä usko jos tahdot mutta minä olen siinä kummassa luulossa, että se ukon "vörpannattu" pitää mieltä tuolle Hintille. No jokohan tuo kallokas sitä mielisi, ihmestyi Matti. Niin sen minä olen miettinyt, vaan en ole ennen virkkanut.
Yks kipeä vaan vihlaus, Yks peloittava vavahdus. Niin kaikki tuskas, kamppailus On viihtynyt. Prinssi ei virkkanut tästä laulusta mitään; ja harpputyttö, totellen Ramornyn kädenviittausta, lauloi yhä toisia, siksi kun ilta joutui. Illan kanssa tuli sadetta, ensin pientä, hienoa, sitten rankkaa, ja samassa myös nousi kolkko tuuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät