Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Sitten ei hän virkkanut mitään, katseli vain minua tarkkaavasti, kuume silmissään. Istuin äänetönnä ja nolona hänen vuoteensa vieressä. Näkyi, että hänellä oli jotakin sanottavaa, jota hän ei tahtonut saada esille. Oletteko te hyvin sairas? kysyin viimein. Olenhan minä, sanoi hän. Enkö tuota kuollekin tähän tautiini. Joudanhan minä täältä jo pois.
Markka on pieni raha, mutta ajatus tuli kuin huumaus sillä saa monta lasia palo ... viinaa! "Ei, en minä anna rahaa, mutta... Topiaan ääni oli päättäväinen; punnuskin kolahtaen putosi ristille. "Miksi ette anna? Pelkäättekö ett'en maksa?" Topias ei virkkanut mitään, pisti taas etusormen hakaan ja nosteli punnusta. Jos olisi pyytänyt tavaraa, vaikka viiden edestä... Miksikä juuri pyysi rahaa?
Minä olen, velikulta, pahassa pulassa ja tahtoisin helkkarin mielelläni voittaa edes vähän; kaikkia en tarvitsekaan. Jos myönnyt tuumaani, niin molemmat voitamme. Ymmärräthän anna minun vaan päästä pari askelta edelle, niin jaamme sitte rahat keskenämme. Mitä siihen sanot?" Kapteini astui allapäin eikä virkkanut mitään. "Mitä vastaat?" kysyi metsäherra vielä.
Juuri tällä hetkellä näen hänen kääntyvän puutarhassa ja paha-enteisistä, mustista silmistään luovan meihin viimeisen katseen, ennenkuin ovi suljetaan. Peggotty, joka ei ollut virkkanut sanaakaan eikä sormeakaan liikuttanut, pani heti telkimen eteen, ja me menimme kaikki vierashuoneesen.
"En kummastele että sinä tahdot sopia tuon appisi kanssa, koska, niinkuin sanot, Antin sydäntä se jo aikaa sitten oli kivistänyt, vaikk'ei ole siitä mitään virkkanut. Mutta kun sinä laitoit niin, ikäänkuin Matti olisi ollut se, jolle vääryyttä oli tehty, niin se ei kelpaa, ei totta tosiaankaan kelpaa!
Ei tarvitsisi sinunkaan sitte verorahoja tuoda, terveyttä vain», tuumasi Nikkilä. »Ei Jannea saisi sieltä tuoda.» »Miksi ei?» »Sen pitää veisata Jumalalle kiitosta.» Nikkilä ei virkkanut siihen mitään, laittausi vain istumaan mukavasti ja rupesi lukemaan Latun Jannen kirjettä. »Niin on onni onnellisten kuin keväinen päivän nousu», sanoi Nikkilä hiljaisesti ja vaipui syviin mietteisiin.
"Eihän täällä muuta semmoista ole", sanoi Maija ujosti. "Vai niin! Sinä kuitenkin pidät minua vielä hätävaranasi, mutta minäpä en olekaan kenenkään takatuuppari", ajatteli Matti itsekseen, mutta ei kuitenkaan virkkanut mitään, sillä ei hän tahtonut vieläkään mistään hinnasta loukata entistä sydämensä rakastettua.
Thure, hieno, hento nuori mies, joka ei ollut tähän saakka monta sanaa virkkanut, seurannut vain mukana kuunnellen ja katsellen, aina heidän rinnallaan, ettei mitään hukkaan menisi, sai sanotuksi: Minäkin tahtoisin jotain tehdä. Sinäkö? ja kaikki kääntyivät ikäänkuin hiukan kummastellen hänen puoleensa. Miksei Thurekin, ja minä myös! yhtyi Anette, pistäen käsivartensa veljensä kainaloon.
Alman korvat lensivät punaisiksi, mutta hän ei virkkanut mitään, neuloi vaan. »Tiesitkö sen, Alma?» »Tiesin», kuului hänen huuliltaan vihdoin hiljaa. Hetken aikaa oli Johnkin nyt ääneti. »Parempi», sanoi hän sitten, painuneella äänellä, tarttuen uudelleen kynään, »että itse olisit siitä puhunut suoraan ja avonaisesti».
Athos oli vaipunut syvään uinailemiseen eikä virkkanut mitään. Mutta sittenkuin he olivat kahden kesken, lausui hän: Sinä teit niinkuin sinun tekemän piti, d'Artagnan, mutta ehkäpä teit kumminkin väärin. D'Artagnan huoahti; silla tuo ääni oli vastakaiku hänen sydämmensä ääneen, joka sanoi että suuret onnettomuudet odottivat häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät