Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Nyt näkyi asettuvan haravanvarttaan vasten seisomaan ja katsomaan. Mahtoi ajatella, että jospa pääsisi kerrankaan tuollaista kyytiä kaupunkiin. Niittomiehiä, virkkoi Santtu, ja se taisi olla ensimmäisiä sanoja heidän ajaessaan. Jokohan lienevät, vastasi siihen Viija vähän ivalla.
No ensi lauantaina varmaan joutaa ja kun täällä on tarvis muutenkin käydä, niin silloin pitää Viijan ihan varmaan tulla. Vaan jos tämä Liisa ei lähde, sanoi Viija. Tulette vaan yhtä matkaa, mutta jos ei Liisan haluta tulla, niin kuluuhan se aika täälläkin. En minä yksinäni, sanoi Viija. Emännän täytyi ruveta Liisalle hyväksi ja tämä lupautuikin tulemaan.
Ja nyt pitää Viijan lähteä meille, kun ei yhtään kertaa ole tullut käydyksi, vaikka ollaan omaisia ja kohta kymmenen vuotta oltuna tuttavia. En minä pääse, kun huomenna alkaa koulu, sanoi Viija. Kyllä siihen kerkiää, sanoi emäntä. Aamulla varhain kyyditään. On meillä hevosia. Joilla toki ajetaan useampi päivä täällä, eikä sillä ole väliä. En minä kuitenkaan nyt pääse.
Kun Viijan silmiin alkoi kihahdella vesikiehteitä, muutti Arolainen puhetta ja alkoi kysellä, meneekö hän sedän vai tädin luokse asumaan. En minä tiedä, sanoi Viija. Mitä se ei sano tietävänsä? kysyi Reeta, joka sattui sivu kulkiessaan kuulemaan heidän puheensa. Arolainen selitti.
Viija ei uskaltanut enempää kuunnella, eikä se ollut tarpeellistakaan, sillä hän oli jo kylliksi kuullut, kenestä puhuttiin ja mitä se oli. Hänen ajatuksensa harhailivat kiireesti sinne jos tännekin. Ensi kerran iässään hän huomasi elämää tältä puolelta ja sepä tuntui ikävältä. Sydän tykytti paljoa kiivaammin ja ajatukset kuohahtelivat.
Elä silloin viskaa tuonne nurkkaan palasta, vaan käske pöydältä syömään. Kaskethan? Käsketäänhän me toki Lassi pöydältä syömään. Eikös käsketä, Liisa? Ei se Liisa ole enää siellä, kun Viija on omassa kodissaan... Mutta laitathan sinä hyvän ruuan, niin kyllä minä tulla kompuroin palkoilleni? Viija suostui kaikkeen, kun toinen kyseli.
Paljon myyjiä, jos lienee ollut ostajiakin ja ehkä niitäkin, jotka olivat vain joukon jatkona. Arolan Mari meidän pitäisi löytää, aikoihan se tulla, sanoi Viija. Kierretäänhän tämä tori ympäri, niin ehkä se löytyy, arveli Liisa.
Eihän me kun oltiin talous-kahvisilla, sanoi Viija iloisena. Kyllä minä näin, vaan niistä saattaa tarttua, ole ulompana. Ja täällä on keitettynä oikeata kahvia, tule juomaan. Onkos niillä noilla istukastytöillä oikeata kahvia? Ei. Ne ovat köyhiä. Onkos niillä äitiä? Kuollut se on niiltäkin äiti, vaan on niillä isä. Antaako se niille kahvia?
Jopa päästiin viimeinkin lähtemään. Lassi meloi ja kokan puolella istuivat innostuneet toverit, jotka eivät tahtoneet katselemishalultaan muistaa, että laidan toisella puolen on vetelä vesi vaarana. Missä ne ovat ne suurten kalain huoneet? kysyi Viija. Ne ovat tuolla keskellä selkää syvässä, selitti Lassi. Vaan täällä on pienten kalain huone, lisäsi hän ja alkoi lappaa nuoraa ylös järvestä.
Viija näki, ettei hänen lähtönsä ollut oikein mieleen Reetasta, mutta lähti hän siltä. Kaunis kesäaamu huuhtoi mielen iloiseksi. Hauska oli ajella maantietä, jonka kahden puolen metsät humisivat, ja niittyjen ohitse. Tuolla näkyi pari miestä selät köyryssä kaatelevan heinää ja piikatyttö kai se oli, joka heidän jälessään hajoitteli heinät päiväksi kuivamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät