Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mihinkä te menette kouluviikoiksi asumaan? kysyi eräs piikatyttö Viijalta. Eipä me ole vielä päätettynä, mihin tuota menisi, vastasi Viija lyhyesti. Liisa, joka souti Viijan kanssa vieretysten, sanoi hiljaa: Eikös me jo kotona päätetty Mestariin mennä. Niinhän me mennäänkin, vaan mitä se tuo tyttö tarvitsee sitä tietää, selitti Viija hiljaa toverilleen.
Pienemmät sisaret istuivat hiljaa ja vakavasti, niinkuin vieraat ainakin ja neuvoivat Viijan tekemään samoin. Sitten laskumies pyysi ottamaan ja vieraat täyttivät tuon käskyn kaikkine siihen kuuluvine kursailuineen. Vaan ei Viija ollut olemattomaan kahviin puhumisessa ja olemattoman sokerin suuhunpanemisessa kylliksi osaava, häntä täytyi toisten neuvoa.
Vaan sitten pitää tulla useammiksi päiviksi. Menkää nyt vähän kävelemään, minä menen ruokaa laittamaan ja sitten tästä päästään miehissä kirkkoon. Missä päin täällä kävelisi? kysyi Viija. Joko tuonne tielle, eli jokivarrelle, neuvoi emäntä. Ja onhan täällä Petu. Mene näiden vierasten tyttöjen hupina tuonne kävelemään. Petu oli heti valmis.
Hän istui taas kynnykselle jatkamaan työtänsä, mutta kun ajatteli, miten sukkelaan koneella ommel tulee, niin alkoi tuntua hyvin tuskalliselta ruveta käsin neulalla nytöstämään. Eikä sillä ompeluksella ollut mitään kiirettä, kohtahan sen saapi sukkelaankin hyräytetyksi. Viija heitti työnsä aitan orrelle ja meni kuuntelemaan lehmien tuloa.
Kääntyivät sitten tupaan ja nostelivat kylmälle olkapäitään. Majanmuuttajat istuivat äänettöminä reessään. Reetan olisi tehnyt mieli sanoa Viijalle, että "sinne se nyt koti jääpi", mutta hän pelkäsi, että sille ehkä tulee siitä paha mieli ja oli hiljaa. Viija itse ei osannut ajatella mitään. Tämän päivän vietto oli hänen pienen päänsä seulonut aivan sekaisin.
Milloinka te sen jo ostatte? kysyi Viija, sillä hän tunsi mielensä tekevän mitä pikemmin tuota konetta. Vaikka aivan ensi viikolla, sanoi Esa. Kukas sen tänne hakee, kun Sampan jalka on kipeä? No, elä sinä siitä huolehdi. Kotaniemen Santtu aikoi lähteä hevosella ja se sen tuopi mielellään, tiesi Esa selittää kaikki valmiiksi. Santtuko?
Täti, katsokaapas tuonne, sanoi Viija osoittaen lahdelle päin. Mitä? Eihän tuolla ole kuin yksi venemies. Eikö se ole korkealla vedestä? Tuoko vene? Niin. Ei se ole, vaikka se siltä näyttää, sanoi Reeta. Airojen kolketta kuului jälestä päin. Nuopa taitavat tavoittaa, sanoi Samppa. Joutuin ne lähenivätkin ja ulommitse jo oijustivat edelle. Niillä oli suuri venhe ja paljon soutajia.
Eikö se liene kamarissa. Uskaltaako sitä käydä katsomassa? No, kun menette hiljaa, niin ehkä se ei suutu. Hiljaa lähtivät tytöt hiipimään kamariin. Mökinmuori siellä parhaillaan joi kahvia ja Reeta oli pitkällään sängyssä. Lassi sanoi, että täällä on ulkomaan vieras, sanoi Viija. On se täällä vasussa, sanoi muori ja nosti vaatteen laitaa. Pikku lapsihan tuo on, sanoi Viija iloisena.
Vaan tällä lailla jää tavarat katselematta. Minkähänlaista tavaraa sieltä pitäisi katsella, aloitti Petu hyvin veitikkamaisesti muka. Pitäisiköhän se olla käsin kannettavaa, vaiko jaloin juoksevaa. Onhan se yksi siellä tallessa, eikä se luultavasti karkaa, vaan pitäisikö olla enemmän. Me vähän välitetään sellaisesta tavarasta, on meillä muutakin ostettavaa, sanoi Viija alkaen lähteä.
Ehkä minä en maitakaan viipyä tällä kertaa, kun sain asiani sanotuksi. Vaan onko se nyt sinusta mieleen, josta puhuin. Niin mikä? Se ostaminen. Jo minä toki olen jos kuinka iloinen, kun te olette niin hyvä ja ostatte, sanoi Viija. No, mitäpä se minun hyvyyteeni paljon kuuluu, eihän siinä minun rahani kulu ja tuskinpa sinunkaan... Hyvästi nyt... Tule sinnekin meille olemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät