Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Puhui se siitä kautta rantain, että se näet on jo varustettu... Niin, niin. Tykkäätkö sinä siitä ollenkaan? Miks' ei, sanoi Viija ja nauroi niinkuin nauraa se, joka tuntee itsellään olevan hyvän puolen tehdä miten mieli pitää. Olithan sinä tässä muutamana lauantaina mennyt sen kärryissä kaupunkiin. Totta kai se jo puhui sinulle jotain.
Ensin Samppa ajatteli, että kunhan jalka paranee, mutta sittenkin se myöhästyi sivu kesän viikko viikolta. Aivan hän säikähti, kun Santtu puhemiehen kanssa ajaa kohautti kartanolle. Toinen tulosta säikähtynyt oli Viija. Hän puiti johonkin syrjähuoneeseen ja tunsi olevansa kuin ahdistettu jänis.
Nyt minä tulin neidille lupaustani täyttämään, sanoi kauppias, suu aivan mansikan makuisena. Hyvin paljon kiitoksia vaivoistanne, sanoi Viija iloisen reippaalla talonpoikaistytön tavalla. Ei mitään kiittämistä. Minusta on hauskaa saada teille, viehättävä neiti, tehdä minkälaista palvelusta hyvänsä. Viija ei osannut tähän vastata mitään, vaan lähti kahvin tuontiin.
Se on parasolli, selitti Reeta. Ei se ole Olli ... vaan tuo, joka on pään päällä ylhäällä, selitti Viija, jonka mielestä tuo nimi oli paras Olli. Sinä et ymmärrä, sanoi Reeta. Eihän se mikä Olli ole, kuin pa-ra-sol-li. Ja ne sillä suojelevat, ettei sada vettä eikä paista päivää. Vaan paistaahan yhtäkaikki päivä. Saapihan se meihin paistaa, vaan ei herrasväkeen.
Liisa näki, että heidän tiensä kääntyi aivan eri haaroille. Hänen oma elämänsä painuu ehkä pieneen mökkiin, ja Viija taas iloitsi onnestaan, jota näytti voivan ohjata minne mieli piti. Nytpä minä jo sain kirjeen, iloitsi Viija ja tuli Liisalle näyttämään, Petulta kai... Ei ole, tunnen minä jo käsialasta. Vaan vielä ne toki muutkin muistavat. Annatkos nyt lukea? kysyi Liisa.
Puhutaan nyt muista asioista. Niin kyllä, puhutaan muista, myönsi Viija. Sano nyt Liisa, minkä tähden sinä et ollutkaan minulla morsiustyttönä, vaikka olihan se jo puheena aikoja ennen? Liisa joutui nyt hämille. Hän oli siinä luulossa, ettei sitä muut juuri huomanneet, eikä Viijakaan siitä pitänyt väliä.
Pikku Samppako? kysyi Liisa säikähtyneenä. Ei kuin isäsi. Isä? No millä lailla? Niittylatoa korjatessaan. Vaan ei Liisan pidä tulla hyvin pahoilleen, kyllä siitä kuuluu kalu tulevan, rauhoitti Saara. Kuka sieltä toi sanan? Tämä koulutyttö. Onkos meille lähetetty ruokaa? kysyi Viija. Kyllä on, sanoi Saara. Tämän saman tytön mukana oli Reeta laittanut suuren nyytillisen.
Tule nyt sedällesi vähän lukemaan, sanoi Esa. Viijaa ujostutti alussa, mutta sitten se alkoi vakiutua ja Risa-Pekan kertomus miellytti muitakin. Eikös ole hyvä lukija tuo Viija, sanoi Arolainen. Saisit sinä, Esa, kun olet setä ja holhooja, panna johonkin kouluun. Mitä varten? kysyi heti Tuokko. Sitä varten, että pääseehän jotain ymmärtämään tästä maailmasta. On niitä köyhiäkin pöllönä kuolemaan.
Sinne ohjasi Viija askeliaan ja istuutui partaalle. Päätä tuntui kivistävän ja koko ruumis oli kuin kuumeessa. Viija ajatteli, että kun olisi iso koski tuossa edessä. Ei, ei! huudahti hän ja siunasi itseään. Kun olisin yksin ... mutta... Kauempaa hän ei uskaltanut viipyä tuossa paikassa, sillä se tuntui nyt niin vaaralliselta, eikä tiedä, jos muutenkin voimat väsyvät.
Liisa on vanhempi ja vantterampi. Ja jos ei olisikaan, niin Liisan on toista... Selityksettä Viija jo ymmärsi mikä tämän erotuksen teki: Liisan täytyi työllään alkaa ansaita sitä, mitä Viijalla jo ennestään oli, nimittäin rikkautta. Liisa ja Viija olivat matkalla rippikouluun. Yhdessä venheessä oli muitakin saman kylän tyttöjä.
Päivän Sana
Muut Etsivät