Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Komersroodi Ramberg on minun pappani. Minun mammani tykkää teistä. EEVA. Eihän komesrootin rouva tunne minua. ONNEN HERRA. Ei hän tiedä nimeänne ja kuka olette. Kun näimme teidät kirkon portailla, niin mamma sanoi: Wilhelm, ota nyt selko, missä hän asuu ja kuka hän on. Minä en uskaltanut tulla kadulla teiltä kysymään, pelkäsin että pahastutte. EEVA. Ettekö olekaan enää vihassa?
Sen näki Antti luonnosta, että Hanna tahtoo päästä ilman puhelemista ulos, niin Antti varsin nähdäkseen onko Hanna yhä vihassa, tarttui Hannaan syliksi ja istutti viereensä, puristi kätensä Hannan käteen ja tunsi Hannan käden vapisevan jostakin levottomuudesta. Hanna ei kuitenkaan tahtonut riistää kättään Antin kädestä, vaan koetti kuitenkin pysyä ölvinä ja kolkosti murahti: »Mitä tämä nyt on?»
Venäjän herra hyppäsi seisaalleen, rupesi iloisesti pölisemään ja tahtoi kaksin käsin Mikon sulkea syliinsä ja suudella häntä, mutta Mikko esti sen, taputti vain toistamiseen olkapäähän ja hymyilyllään näytti, että hän ei ole vihassa.
HILMA. Selitä toki, että ymmärrän suuttua ja sitten antaa anteeksi. NEITSY JANNE. Hilma, minä sinua rakastan. HILMA. Ja siitäkö minun pitäisi olla vihassa? Sinähän vaadit tavattomia! NEITSY JANNE. Mutta minähän sinua eilen siellä tanssiaisissa loukkasin pahoin: muistolahjasi toin sinulle takaisin ja sillä tavoin. HILMA. Minä siitä olin iloinen. Sillä siitä huomasin, että sinä minusta pidät.
Nyt hän tuota muistellessaan katui. Mitä hänen tarvitsi mennä muistuttamaan ketään. Eihän se hänen tilaansa auttanut, pahensi vain. Ja hänen syynsähän se todellakin oli, että noita viattomia oli tullut maailmaan kärsimään. Vaan sitä tulee sanotuksi vihassa ja kyllästyksissään, niinkuin hän oli vaimoaankin syyttänyt tuosta samasta, mistä johtokunnan herrat häntä. Kaikkein vähin syytä vaimossa oli.
Minä poistun, sanoi vapaaherratar, me saatamme muuten hukkua kiukkujen myrskyyn; on ihmisiä, jotka eivät saata hillitä itsiänsä surussa eikä vihassa. Jumalalle kiitos! minä saatan. Vapaaherratar meni. Kuules, Liina, kuten sanottu, saat sinä matkustaa ulkomaille, sinä saat lähteä yksinään isän kanssa, me molemmin, tyttöseni, me molemmin ... niin, me molemmin, sinä.
Jos Helga tulee rohdoittaan ja hoidotta toimeen, niin tulen minäkin kahvittani. Kyllä minä tulen toimeen! Heitetään kahvin juonti, heitetään. No, mitä sinä nyt enää nyyhkit! Saithan tahtosi! Kuulithan! Ei jumalalle kelpaa vihassa annettu uhri. Te ette suostu mielellänne. Hah? Eikö kelpaa? Vai pitäisi minun vielä mielelläni, nauru suussa viskata viisituhatta markkaa mereen! Se nyt on jo liikaa!
Turha vaiva on pitkällistä vihaa pitää vihollista vastaan, jonka kanssa jalo ritari tänään on taistellut ja jota vastaan hän jo huomisaamuna voipi verisessä vihassa seisoa.
Kansa kaaressa meneepi, Veden rantahan radissa, Puolehen Meren Punaisen, Jalon neuvosta Jumalan. Kurja kuuleepi kuningas Meren estävän menosta; Kohta kulkeepi perässä, Näitä viskoen vihassa: "Joko nyt joukko päästetähän, Orjat onneksi pakenit? Kukas muureja kutoopi, Kuka vallit valmistaapi?" Kohta joutuvat kokohon Miehet miekasta parahat. "Jällen tuokamme takaisin, Orjat työhön ottakamme!"
ESKO. Oletko nähnyt Mikko Vilkastusta? ANTRES. Puhemiestänne? Eikö ole hän seurassanne? ESKO. Hän jätti minun kuin susi poikansa, ja antoi minulle vielä korvapuustin lähteissä. ANTRES. Miksi erositte vihassa? ESKO. Hän on lyhy-nokkanen mies, eikä salli syntejänsä soimata. Korvalleni sain häneltä. Hyvä! Olisin ehtinyt hänen kiinni, niin kasvujen kanssa olisin maksanut kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät