Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Saahan sen linnun lentävän, Kun sukkelasti pyytää, Mut' oman kultani saamises, On sangen monta syytä." LIINA. Antti, miten voit olla noin iloinen, vaikka kuulit isäni puheen ja myös tiedät hänen pitävän sanansa? Niin Liina, on niin hauska esiintyä, kun on näin mahtava kilpakosia. LIINA. Minä en ymmärrä sinua Antti! Selitä puheesi. ANTTI. Kyllä ystäväni, jos käyt tänne viereeni istumaan.
Mutta minä näin, että hän oli sen jo huomannut. Hän istuutui viereeni tuolille ja kysyi, enkö siis todellakaan aikonut tulla heidän kanssaan huomenna ehtoolliselle. En minä voi, en minä saa ... se on aivan mahdotonta, minä en voi, vastasin minä itkuun purskahtamaisillani. Mikset voi? Kun en osannut vastata, osoitti hän käsikirjoitustani: Tämänkö tähden sinä et voi?
Viimein, kun en enää jaksanut, hyppäsin aidalle ja huusin: »tulehan vaan tänne, niin minä kiljasen!« Hän hyppäsi viereeni ja otti taas kiinni minua ja sanoi että »älä nyt ole noin olevinasi, kyllähän sinä minusta tykkäät, vaikk'et .« Mutta samassa romahti aita maahan, me lensimme selällemme ojaan, jossa oli puoleksi vettä, ja me tulimme aivan läpimäriksi.
Mutta myöhään illalla, kun Bengt vielä istui huoneessaan ja kirjotti, tuli Ester, jonka hän luuli menneen levolle, hiipi sisään, pani pois hänen kynänsä, otti hänen kätensä omiensa väliin ja kuiskasi kumman liikutetulla äänellä: "Bengt, minulla on jotain sanomista ... tai oikeammin kertomista ... en ollut ajatellut puhua siitä tänä iltana, mutta minusta ei minulla ole oikeutta kauemmin vaieta ... tule, istu viereeni hetkeksi."
Tyynesti istuutuu hän viereeni, ja ystävällisesti, silmät vähän laimeina, virkkaa minulle Sasu Punanen: Minkä tähden läksit sinä kesken pois saunasta ... minä toki otin vielä höyrykaappiakin kylvyn päälle. Kaarlenpäivänä vuonna 1808 oli Haapalan kartanoon Kymijoen rannalle kokoontunut loistava seura parasta ylimystöä kutsuttuna viettämään hovin herran, vanhan sotilaan, nimipäivää.
Tätini peräytyi entisten päivien ympyriäisen, viheriäisen viuhkan taa, joka oli väännetty kiinni jonkun tuolin selkään, ja pyyhki tuon tuostakin silmiänsä neljänneksen tunnin aikaa. Sitten hän tuli esiin ja istui viereeni. "Trot", lausui tätini levollisesti, "se on puolisoni". "Teidän puolisonne, täti? Minä luulin, että hän oli kuollut!"
Neiti Fliedner säikähti ja ensi kertaa näin hänen lempeät silmänsä säihkyvän syvimmästä vihasta. "Kauheata! kuka on sitä jo teille kertonut? Ja vieläpä noin säälimättömällä tavalla?" huudahti hän liikutettuna. Hän nousi seisomaan ja astui hetkeksi ikkunan luo; sitte istahti hän viereeni ja otti molemmat käteni omiinsa. "Tiedättekö enemmän siitä asiasta?" kysyi hän levollisempana.
Hän istui viereeni vähäiselle vuoteelleni; ja pitäen kiinni kädestäni ja välisti nostaen sitä huulillensa ja välisti silitellen sitä käsillänsä, niinkuin hän olisi viihdyttänyt pikku veljeäni, kertoi hän minulle omalla tavallansa kaikki, mitä hänellä oli kerrottavaa sen johdosta, mikä oli tapahtunut. "Hän ei ollut terve", lausui Peggotty, "moneen aikaan.
»Minulla on hieman kuumetta», sokea tyttö vastasi, »ja vesi viilentää. Panen tämän vesiastian viereeni; tällaisina kesäöinä se virkistää, elleivät unen langat tahdo huuliamme sitoa. Ihana Julia, minun täytyy jättää sinut jo varhain Ione tahtoo niin ehkä jo ennenkuin heräätkään; ota siis vastaan minun onnentoivotukseni!» »Kiitos.
Nämä olivat hänen ensi sanansa tuon hirveän kohtauksen jälkeen. "Tiesin kyllä että se olisi poika", jatkoi hän, "minä näin hänen unessa joka yö... Antakaa hänet tänne, pankaa hänet viereeni maata." Minä käännyin ympäri ja näin kätilön ja sedän suuressa riidassa keskenään. Kätilöllä oli täysi työ estäessään Lazare setää ottamasta pienokaista syliinsä. Hän tahtoi tuuditella sitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät