Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Tule toki, Canzio, ja suo mun nähdä sun ihanaiset kasvos, joita silmäni ei ole katsellut kolmen kesän ja talven vaihdellessa. Tule ja lankee sille povelle, jonka nojalla monet kerrat olet levännyt vienona poikaisena! MARIAMNE. Hän taitaa tulla vielä. RACHEL. Ellei niellyt häntä kavala meri. MARIAMNE. Hän luultakseni tulee maitse.
Työhön siinä jo läks ilomielin kansa ja katsoi Silmin huikenevin säihkyä, hehkua maan. Tykki jo lämmin vuo sydämessään hällä, ja viehtyin Riemua näytelmäin ääneti katseli hän; Kantelon otti jo vienona niin sekä kieliä koski, Mutta sen unhottain vaipua salli jo taas. Mietti ja huoaten äänteli niin: "Suru etsivi pitkään!
*Rebekka*. Mutta kun sitte sain elää täällä kanssasi hiljaisuudessa yksinäisyydessä, kun annoit minulle ehdottomasti kaikki ajatuksesi, joka mielialan vivahduksen, niin vienona ja puhtaana, kuin ne tunsit, *silloin* minussa tapahtui se suuri muutos. Vähitellen tietysti. Melkein huomaamatta mutta lopuksi niin valtavasti. Ihan perin pohjin. *Rosmer*. Mitä se oikein on Rebekka!
Vaan tää kaiku vain ei konsaan kuole, vaikka vaihtuis kuinka kulkupaikat, kuuluu aina halki myrskyjenkin hiljaa, vienona ja rauhoitellen niinkuin kaukainen ja kaunis soitto.
Oi ihana hopeaneste! Mustan, pirun näköisen kattilan pääkomohon se kuumana syöksähtää, sieltä vaskisten valtasuonien kautta, ensin äksysti, sitten vienona helmivirtana sylkyttelee; sykkii, hakkaa ja sylkyttelee kuin tämä sydämen palanen tässä rintakarsinassa. Etkö sinä, Reetta, tuokaan viinaa? Sydämeni pusertuu ja kurkkuni aivan paahtuu kuivuudesta. Reetta.
Ja myrskyt merta ne velloo ja tuulet ne tuivertaa ja vetten vyöryvät vuoret ne nousta ja vaipua saa, mut tyyntä on aaltojen alla, kuhun tuul' ei tunkea voi, vain vienona viestinä sinne humu ulapan aaltojen soi.
Jalot piirteet synkistyvät, säihkyin leimuu silmät syvät; surmaa uhmas viha ylvään tään. Kiihtyin kansa työntyi kohti, katsehissa kiukku hohti, uljast' uhaten; mutta parvekkeelta lähti vienona, kuin tuikkis tähti, säde silmän, vankiin kiintyen.
Kartanonvouti, vie hänet tuonne kammioon, paljasta hänen selkänsä ja sido hänet penkkiin! Laamanni oli otaksunut, että tämä uhkaus, kun sitä säesti kidutuskalujen näky, tekisi toivotun vaikutuksen. Mutta kaikesta, mitä hänen ympärillään tapahtui, tyttönen tajusi ainoastaan tuon hänelle rakkaan äänen, jonka hän kuuli ulkoa; hän kuunteli, ja vaikutus, minkä se häneen teki, ilmausi vienona hymyilynä.
Henkisten kärsimyksien yö oli kirkastunut päiväksi, jossa ikäänkuin kukka ainaisesti vienona puhkeaa ja kuuluu onnellisten lintusien rauhallinen tirskutus ja hymyilevä aurinko katselee taivaan korkeudesta sopusointuun päässeen elämän suurta onnea. Ja minä, minä nyt olinkin aivan kuin uusi ihminen. Koko olemukseni oli täynnä onnen ja rauhan tunnetta.
Vanloossa paloi nuoruuden rakkaus vienona, hillittynä liekkinä; hän oli astunut Draken taloon näkymätön seuralainen, Kosto, takanansa; hän oli, silmäistyään Agnekseen, kädenviitteellä käskenyt tämän seuralaisen astua kynnyksen yli; Agnes oli pelastettava ja hänen sortajansa syöstävä hänen omien himojensa valmistamaan hautaan. Kustaa Drake oli ylen jännittyneessä mielentilassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät