United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on kumminkin minun orpanani«. «Ylevä neiti!« lausui parooni. Näin olivat he puhelleet ison aikaa, kun Anna kuuli jonkun hiljaa tulevan. Pikaisesti kiiruhti hän puutarhaan, jonka veräjälle hän paroonin kanssa oli tullut. Vaan se, joka lähestyi, ei ollut kukaan muu kuin majuri, joka Marian käskystä tuli hakemaan Annaa, ilmoittaen, että kreivi oli mennyt.
Ristokin pani maata, vaan kun oli varma siitä, että isänsä nukkui, puki hän hiljaa vaatteisiin, pujahti ulos tuvasta, meni aittaan, otti sieltä kaksi jänestä, kantoi ne veräjälle saunan nurkassa, viritti jäneslangan veräjän pieleen ja pujotti jänekset lankaan, päät vastasuunnikkain, näyttäen muka, että jänekset olivat juosseet vastakkain ja tarttuneet yht'aikaa lankaan.
Minä uskalsin hypätä alas korkeammalta aidalta kuin Susie; suurimman kunnian hankin itselleni siten, että kiipesin ylös viisi kaiteiselle veräjälle ja hyppäsin alas sieltä.
No, entä Johannes, missäs hän nyt on? sanoi Uuno huomattuaan, että oli liian kauas omiin asioihinsa antautunut ja että oli ensin paljon muuta puhuttavaa. Tuolla hän tulee! huudahti Henrik, osoittaen taloon päin. He olivat tulleet ryytimaan veräjälle ja juuri rupesivat sitä avaamaan kuin Johannes jo laskeutui alas kuistin rappusia.
Se ei ole näyttänyt minulle kaupunkeja eikä komeita kirkonkyliä, ei ole vienyt minua herrain kartanoihin eikä laajojen viljelyksien luo, vaan se on kuljettanut minua ohi armaiden ahojen, poikki salamyhkäisten soiden, läpi ikuisten erämaitten, yli vaarojen, pitkin puroja ja metsäjärvien rantoja ja pysähtynyt kanssani metsämökin veräjälle, uudistorpan tuvan perään ja vielä siitäkin sivu vienyt.
Ja hän tekee niinkuin isä käski, ja muuttaa vaatteensa. Isä käski tulemaan uhrivuoren veräjälle. Siellä se sen tekee, minkä tekee. Pistää Jouko kuitenkin Reidan antaman kirjan povelleen, jonka se oli sanonut kaikesta varjelevan. Kun muistaisi sen loihdun, jonka se luki, mutta se on unohtunut.
Sillä oli kädet ja jalat, ja juuri siinä, missä pään piti olla, oli sillä sopiva pahka, jossa oli harmaata partaa ja hiukan silmän, nenän ja suun tapaista. Syyne hinasi kannon suurella vaivalla taloonsa, pyyhki sen puhtaaksi sammalella ja asetti sen veräjälle. Eihän se tupaan mahtunut, sillä se ulottui paljo yli katonkin, mutta yhtä hyvä se oli sittenkin. Sellainen kunnon mies!
Ei, mutta otetaanhan haravat ja hajoitetaan heinät kuivamaan, syödään sitten, sanoi Janne päättävästi. Mutta jos meidät tavoittaa nälkä. Nälkä ei ole niin suuri herra, ettei jouda sitä aikaa odottamaan. Tehdään sitten niinkuin tahdot, sanoi Mikko ja lähti pitkillä askelilla kävelemään veräjälle, mihin oli tänä aamuna jätetty haravat.
Se on jo asettunut vartioimaan sen veräjälle. Vesi voi minä päivänä tahansa nousta, tuuli voi kantaa sen merelle ja toinen sieltä takaisin ja ajaa rannalle, jossa lapset leikkivät kaarnaveneitään uitellen. Hiivin pois. Onhan se toistaiseksi siinä vaaraton, nukkuessaan, jos voi luottaa talonpojan panemaan hauraaseen aitaan, joka estää tyhmän mullikan sitä herättämästä.
Voitosta riemastuneena huudahti Otto: Menipäs se! Meni! heilautti Esa taas purkkiansa. Pojat pesivät kätensä tervasta ja Otto ehdotti: No nyt lähdetään sitä Immosen härkää katsomaan. No, myöntyi toveri, ja he lähtivät unohtaen veneen vesiajolle. He olivat ehtineet jo Immosen lehmihaan veräjälle ja Esa sanoi: Tässä se Immosen härkä on.