Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Hetken aikaa aitovartta noudatettuaan he tulivat tarkasti teljetylle veräjälle. Mikäs aituus tämä on? kysyi härkä veräjäpuiden läpi katsellen. Näyttää olevan kuin niittyaituus, on heinää kuinka paljon tahansa, vastasi kellokas. Eikös sieltä kuulu kellon kalkatusta?
Aarno, Aarno! huusi Elli ja juoksi mieletönnä veräjälle päin. Mutta kaviontöminä hävisi etäisyyteen eikä tytön huuto ulottunut ratsumiehen kuuluviin. Sinne hän katosi. Elli seisoi tuokion empien, kiitäisikö hän tuntemattoman perästä. Mutta äidin tukala tila esti häntä niin hyödytöntä yritystä koettamasta.
Pimeän syksyn tultua minä väijyin häntä kujassa, sillä siihen aikaan hän kävi meiltä maitoa. Minä hyppäsin pellon puolelta aidan yli ja saatoin hänet veräjälle. »Kas, kuinka sinun on kiire», sanoin minä mennessämme. »Antti on jo kotona», vastasi hän. Mutta minä kuulen, että hänen äänensä syyttä vapisee ja hän hengittää niinkuin juoksusta pysähtynyt. Nyt sen vihdoinkin tiedän! Hänen äänensä vapisi!
Palattuaan rantaan veti Erkki venheen maalle, lukitsi sen yhdessä airojen kanssa rannalla olevaan teljeeseen ja pisti avaimen taskuunsa. Sitten meni hän hevoshakaan, kapusi yli aidan, otti leipää taskustansa ja oli pian kaikkien hevosten ympäröimänä. Hän taputti niitä jokaista, puheli niille ja syötteli leipää. Mutta kun hänen piti mennä, saattoi Polle häntä veräjälle asti.
Kun aurinko on oman korkeutensa metsän rannasta noussut ja teeren ensi kuherruksen kuulette, te liikkeelle lähdette ja minä täältä joukon kanssa pyhän vaaran veräjälle vastaanne tulen. Talo täynnä vieraita ja emäntä täällä kuleksii! Mene hoitamaan vieraita! Etkö saa sanaa suustasi?
Risto pujahti uudelleen aittaan, otti taas neljä jänestä, meni veräjälle, viritti kaksi lankaa rinnatusten ja pujoitti kaksi jänöä molempiin lankoihin. Sen tehtyänsä hiipi hän hiljaa tupaan ja pani maata, vaan eri paikkaan penkille, ei tavalliselle vuoteellensa, joka oli tuvan laattialla.
Pukeudu pian, minä jo otin vaatteesi esille ja ompelin valkoisen pitsin kaulukseesi. Sillaikaa valmistan minä kahvipöydän ja sitte lähdetään yhdessä veräjälle vieraita vastaan. Ja hän juoksi portaita alas sellaisella vauhdilla, että melkein oli joutua tuomarin syliin, kun tämä kulki etehisen kautta katsomaan, oliko kaikki jo vieraita varten valmiina.
Rikkautta, rakkautta, monta ystävää, muutamia vihamiehiä, kaunis puoliso ja paljon lapsia on suotu hänen osakseen. Tuo kuitenkin taas teki mielen keveämmäksi. "Vähät siitä," arveli Antti, "jos kohta nuttu menikin ja korvarenkaat ja simsetti ja kaulahuivi, jotka olivat taskussa. Koskapas sitä ihminen vahingon veräjälle pääsee. Ja olihan onni sekin, että kukkaroni sattui olemaan liivin taskussa.
Mutta kuninkaan kartanossa tuli hirveä melu, kuin prinsessa oli poissa. Ei siitä apua, että nuo poloiset kammarineitsyet ja nuo säikäyksestä höpelömäiset kammaripalvelijat, jotka häntä veräjälle olivat seuranneet, viskattiin pimeään linnantorniin, johon ei päivä paistanut eikä kuu kumottanut ja jonka ovella tuo punaviittainen, rumapartainen mestaaja seisoi, kirves olalla.
Hänen piti paneman kukkasia jos johonkin astiaan, niin että vieraitten huoneet näyttäisivät sieviltä ja miellyttäviltä, ja sitten piti hänen joka viides minuutti juokseman veräjälle katsomaan, eikö jo näkyisi mitään ajoneuvoa tulevan. Vihdoinkin kello 6 j.p.p. näkyi tomupilvi kaukana lehtokujalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät