Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Mutta yö oli kylmä, ja aamulla näki aurinko noustessaan yhtä puhtaan muodon kuin ennenkin. Ja jättiläisen voitto oli täydellinen ja auringon tappio silminnähtävä, kun venhe venheen perästä toiselta rannalta läheni ja yhtenä iloisena helinänä kävi koko rautaisen jään pinta aina rannasta toiseen.
"Neljänkymmenen pitkän talven lumet olivat majaani peittäneet. Alkoi jo useasti venheitä liikkua järvenpinnalla; ihmisiä saarellani kuitenkin harvoin näin. Mutta joku viikko takaperin laski venhe rannalleni; siitä nousi vanha eukko maalle. Kummastuen tuijotin häneen. Hän ei voinut olla äitini, ja kumminkin .
Yhden tahi pari kertaa lensi venhe sivulle ja pyöri ympäri. Kun sittemmin saatiin silmänräpäykseksi rauhaa, tartuttiin uudestaan airoihin ja tultiin pian laskuvesille, soudettiin virtaa ylös ja saavutettiin hietaiselle rannalle. Sittenkun oltiin noustu maalle, lähetti Stanley Uledin kosken yläpuolella olevaa epätoivoista väkeä vastaan.
Mutta mulle hengen soit, elonsa kun hän sai sulta! Tämä elo vietiin multa ... ja sa sentään kaikki voit! Vait! soi soitot, helkkyy huilut harppuin, luutuin säveliin; suuri keltakuu se hymyy kaihoisasti Bosporiin. Kautta kuudanhymyn liukuu serenaadin venhe tuo; harppuin, huiluin helkkehestä kumpuu vieno itkuvuo.
Mutta venhe läheni Jahtirannan talon rantaa, minkä huomattuaan Kaisa juosta loimotti rantaan ja huusi: "Kuinka Aili voipi, onko Aili mukana?" Rovastinna huiskutti nenäliinallaan, ja huusi vastaan: "Kaisa, Kaisa. Sinä hyvä Kaisa. Aili on terve kun käki. Täällä on venheessä Aili".
Mutta jonkin ajan kuluttua alkaa kuulua kahinaa kaislikosta, Juntan venhe lipuu takaisin niskaan ja siitä virtaan. Hän ohjailee sitä pysymään pitkin virtaa liikuttamalla toisella kädellään melaa venheen perän takana. Toisella hän käyttää vapaa, jonka tyvi on polven alla ja jota hän silloin tällöin nostaa ja laskee, mutta ei heitä.
Että runoilijat ovat maailman ihmeellisempiä olennoita, siitä ei voi olla eri mieliä. Heidän syvämielinen ajatusjuoksunsa ja lennokas mielenkuvituksensa saattaa yksinkertaisen maailman lapsen useasti vaikenemaan. Otan esimerkiksi eräästä Valvojaan painetusta runosta »Venhematka» ensimäisen värsyn. »Kirkkaana läikkyi järvi, oli ilma herttainen, Rannasta venhe vilpas vieriipi laineillen.
Entä sinä, Kalle! Anna minä sanon, mitä sinun pitäisi saada! huudahti Helga. Sinun ja Hannan pitäisi saada uusi tupa, uusi oma venhe, uusi oma ruuhi ja kaikki kalavehkeet uudet. Antakaa meille moottori! sanoi Hanna. Päästäksesikö joka tuulella kaupunkiin? pisti emäntä. Niin, viemään niitä kaloja, joita te saatte uusilla verkoillanne, ja sitä maitoa, jota uudet lehmänne lypsää.
Kun venhe oli jo rantaan päässyt. nousivat matkaajat ja läksivät astumaan, kirkkoa kohden. "Tunnetko," lausui Lyyli, "itsesi onnelliseksi saadessasi tavata vanhempiasi ja kuulla heidän neuvojansa?" "Tunnen," vastasi Hannes. "Minä surkuttelen sydämmestäni sinua, äiditöntä ja, suoraan sanoen, isätöntäkin orpotyttöä." "Surkutteletko minua?" kysyi Lyyli hiljaisella äänellä.
Samalla herkesi Leokin perää pitämästä, tempasi yhden harpuunan, hyppäsi venheen kokan puolelle, ja noudatti Martin esimerkkiä. Harpuuna lentää viuhahti ja sattuikin kohdallensa mutta samassa huljahti venhe Leo horjahti huudahus vaan ja nuorukainen kohahti suin silmin mereen, sen vahtoharjaisiin, valaskalan kuohuttamiin aaltoihin kadotakseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät