Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Viljokin, joka aina muuten on isän kanssa, tuli pois, kun isä käski. Sitte kun vähän ajan perästä tulimme katsomaan, oli venhe kumollaan ja isä vedessä. Järvellä päin näkyi vene, josta kuului hoilotusta. Oliko siinä juopuneita vai muuten pahanilkisiä, olivatko he kaataneet veneen vai isä itse jollain tavoin siitä suistunut, sitä ei kukaan vielä tiedä. Joko vesi kiehuu?
Koko ajan oli venhe tullut likemmäksi ja nyt saatoin eroittaa, että siinä oli sama venhe ja samat miehet kuin eilenkin. Sen näin heidän hiuksistaan, jotka toisella olivat vaaleankeltaiset ja toisella mustat. Mutta nyt oli heidän kanssaan kolmas mies, joka näytti hienompaan luokkaan kuuluvalta.
Itse tarttui Stanley airoon vapauttaakseen erästä poikaa soudannasta, ja vielä enentääkseen sitä voimaa, joka vei venhettä vedenpinnalla. Oli ikäänkuin olisi itse venheessä ollut henkeä. Vielä kerran kajahtivat hätähuudot. "Ah, venhe, tuo tänne venhe!" kuului yli kullalle hohtavien aaltojen uppoavista kanooteista. Kuulkaa, miehet, soutakaa kovemmin, vaikka airot taittuisivat! Vielä kovemmin.
Hän oli saanut pelon vereensä hukkumayrityksistään ja onnistumattomista venhematkoista. Oli kerran kesä-ilta ja oikein tyyni. Naisväki rupesivat pakoittamaan herraa ulos lahdelle. Heti myöntyikin hän ja iso venhe irroitettiin rannasta; kaksi renkiä otettiin soutajiksi. Elsa ja mamselikin seurasivat mukana.
Jos hän menisi rantaan, siellä saisi hän sen parhaiten tietää. Hän meni sinne kiertäen syrjäteitä, sillä hän oli jotenkuten saanut päähänsä, että palvelijatkin arvasivat hänen mielentilansa ja tunteensa ja seurasivat häntä väijyen. Siellä hän vasta sai varmuuden. Venhe, jolla Olavi oli eilen lähtenyt vesille, ei ollut vielä rannassa. Hän ei siis vieläkään ollut palannut?
Kauan aikaa lipui venhe näin veden pintaa myöten. Tämä on verratonta, sanoi Olavi vihdoinkin ja laski melan polvelleen. Olen minä nähnyt paljonkin, olen nauttinut monestakin maisemasta, mutta ei minussa kuitenkaan koskaan ole syntynyt sitä mielialaa, joka tällaisena iltana syntyy. Pienenä poikanakin se otti minut välistä niin täydellisesti valtaansa, että siitä suorastaan kärsin.
Kukka kukalt' ennen aina lemmin, leikitsin, Mutta sataa lempiessä yhden unhoitin; Vaan nyt yhtä armastellen ainoata Unhoitan mä joka päivä sata. Pain. 8/6 l878. Kun halki seljan aaltoisen Mies souti kirkkohon, Jäi venhe kirkkorannallen, Hän itse templiss' on. Hän siellä kuulee, ett' on maan Elämä kirkkomatka vaan Ja hauta kirkkoranta.
Venhe, jonka kuljettajat suosiollinen lukia on varmaan tuntenut entisiksi ystäviksensä, viilsi joutuisaan aaltoja, ja laski rantaan juuri siihen kohtaan, jossa tuo pikkuinen huone siaitsi. Pian karskui hiekka venheen alla; Martti hyppäsi rantaan, pani venheen kiinni paaluun, ja ojensi kättänsä nuorelle ystävälleen, joka kiireesti seurasi häntä.
Kolme niistä on täällä luonamme ja neljäs tuolla järven rannassa onteloon puuhun kätkettynä. Lienee parasta hakea sekin pois, sillä villeillä on koiran vainu ja helposti voisi venhe joutua heidän käsiinsä". Tämä oli Hurrysta ja hänen ystävästään aivan selvää, jonkatähden päättivät heti lähteä venettä tuomaan. Kolmas luku. Vihollisen jäljillä. Kahleissa. Seurueen etunenässä meni Hutter.
Ennenkuin venhe rantaankaan pääsi, huusi Jouko: Paha kävi pappilassa ... takaa ajoin, mutta en saanut kiinni. Ei sitä saa. Ei saa käärmettä kiinni kivikossa. Olisin polkenut rikki hänen päänsä ... en olisi pelännyt ... ei minun tarvitse pelätä... Mutta outoja aavistaen riensi Martti pihaan. Tuvan ovella tuli piikatyttö vastaan, silmät itkettyneinä, tukka hajallaan, esiliinaansa purren.
Päivän Sana
Muut Etsivät