Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Ja kuitenki luulen semmoistaki voivan tapahtua maailmassa". Näin ajatteli Helena. Vaan joen kirkasta pintaa kiiti venhe ja neitonen keulassa katseli ja kuunteli, ajatuksiin vaipuneena, luonnon kukoistusta ympärillään ja siivillisen laulukunnan sulosäveleitä.
Varikset, naakat, jotka tuolla vuoren Kupeilla pyörii, pienet on kuin paarmat; Venkoolin etsijä se puolitiessä Tuoll' aivan riippuu: hirmuist' ammattia! Minusta hän ei suuremp' ole päätäs; Ja kalastajat, tuolla rantaa käyvät, Kuin hiiret on; tuoll' laiva ankkurissa Supistuu venheeksi ja venhe poijuks, Min tuskin huomaa silmä. Tyrskyn pauhu, Somerta tuhansittain tuolla hiertäin, Ei tänne kuulu.
Ja vielä sittenkin kun venhe urkeni kaukaisuuteen, että näkyi se vaan pienenä sorrijaisena järven pinnalla, näkyi rihmasäikeen paksuisena ukon pitkä käsi taivasta kohti, jonka nenässä mustan marjan kokoisena heilui hattu. Mutta lehtisen saaren suojaan kiertyi venhe, sinne katosi ukon hattukin, katosivat venheen synnyttämät väreaallotkin lahden pinnalta, katosi kaikki jälkeä näkymättömäksi.
Sumu, joka tähän asti oli vankkana vaippana verhoillut vesiä, alkoi jo haihtua, ja selvästi eroitti nyt Martti venheen. Se oli vielä kuuluvissa, ja, molempia käsiään suunsa edessä pitäen, huusi Martti jyrähtävällä äänellä: "venhe hoi!"
Huutaminen tässä, näet, ei kuulu kosken kovan kohinan tähden. Neljä miestä seisoo perässä melansa sivulla ja tähtää tarkasti luotsin jokaiseen viittaukseen, voidakseen kohta sitä seurata. Jos koski on hyvin kova, asetetaan sitä paitsi kaksi miestä kokkaan, että venhe viittausten mukaan voitaisiin hallita. Veneen anturan pitäminen virran suunnassa on tässä pääasia.
Virta kohisi kovasti, valkoisenruskeat aallot uhkailivat, ja suuret paadet riippuivat jyrkkinä niiden yläpuolella. Kun venhe lähestyi erästä suurta kalliota, huomasi Stanley, että vedellä oli ura sen ja rannan välissä.
Aivan maalle päästessä kaatui venhe; afrikalaiset kuitenkin juoksivat veteen heti, saattoivat kaikki eurooppalaiset onnellisesti maalle ja pelastivat heidän venheensä kaikkine tavaroineen. Senjälkeen virkistivät he englantilaisia ruo'alla ja juomalla. Niin tekivät pakanat Afrikassa! Kalmukkilainen ruhtinas. Kalmukkilaisten tattarien päällikkö Zigan oli kerran palvelijainsa kanssa metsällä.
Hän oli melkein varma siitä ja tahtoi vakuuttamalla vakuuttaa itselleen, että kaikki jää entiselleen ja että venhe tulee tyhjänä takaisin. Tietysti. Ja parasta kai se olisikin. Hän aikoi nousta. Mutta silloin kahahti ruohikko niin tutusti, ja samassa puhaltautui leveä laine pitkin rantaa ja kostutti kivet lähellä hänen jalkojaan.
Kun hän sai nähdä herttuan venheessä, huusi hän hänelle ettei suinkaan antautuisi uhkaavaan vaaraan ja koetti nyt kaikella tavalla estää yli-menemistä. "Jos te ette tahdo seurata", vastasi herttua vakavalla äänellä, "niin minä näiden kahden miehen avulla pelastan onnettomat." "Ei se käy laatuun", huusi tuskallisesti kalastaja, "venhe on kovin pieni." "Saamme nähdä", vastasi Leopold herttua.
Jos ette nyt, niin toiste, milloin maittaa. CASSIUS. Soi, tuuli! Paisu, aalto! Keinu, venhe! Nyt myrsky vallall' on, ja kaikki kaupan! BRUTUS. Lucilius, hoi! Mua kuule! LUCILIUS. Mitä, herra? CASSIUS. Messala! MESSALA. Mitä, herrani? CASSIUS. Messala, Tää synnyinpäivän' on; juur tällä päiväll' On Cassius syntynyt. Messala, kätes!
Päivän Sana
Muut Etsivät