Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Mesi on ammoin katkeraksi Käynyt Kullervon veressä. ILLI. Kuin veressä aimo miehen. Minä riennänkin edellä. Jää hyvästi, Kotro! KOTRO. Riennä! Saisin Kullervon omaksi, Suven syömättä eläisin, Päivittäin sen pään pesisin, Joka huomenna sukisin, Illoin kantaisin sylissä, Haahkan höyhenille veisin, Silkkivaipoin peitteleisin. Lähtee. Joukossamme on Onervo, Noita taitava Lapista.
Minä veisin itse sidetavara-kirstun Königgrätziin. Voisihan olla mahdollista, että Fredrik makaisi juuri jossain niistä sairashuoneista, joissa rouva Simon aikoi käydä... Minä yhtyisin häneen, ja löytäisin ja pelastaisin Fredrikin, maksoi mitä maksoi.
"Yhtä kukkasta vaan siltä pyhältä haudalta!" huokasi hän murheellisesti itsekseen; "sen veisin sitten kanssani, ja missä kuolleet jälleen tapaavat toinen toisensa, näyttäisin sitä hänelle: 'Minä kävin siellä löysin sinut!"
Kun näkevät tuohiseni, niin kaikki ilostuvat, ja ensi kerralla saan kupillisen kahviakin, ja sitten ottavat minulta marjoja koko kesän, vaikka kuinka paljon veisin. Monen täytyy tuoda pois marjansa, kun niitä on runsaasti saatu, mutta minulta ottavat aina. Kai maar he sinulta ottaisivat, vaikka ensimmäiset kaupunkiin veisit. Ei, he ovat pyytäneet minua tuomaan heille varahimmat.
Rauhallinen kuolema samoinkuin rauhallinen elämä on hänelle kauhistus. Mutta, sinä Larsson, sano minulle: onko sinulla halua antaa pois kirves ja tarttua sormukseen? Hm, virkkoi kapteeni mietteissään, olisipa tuo sormus edes kultaa, niin veisin hänet kaupunkiin ja ostaisin rahalla tynnörin hyvää olutta, ehkäpä hiukan toistakin.
Niin pian kun Johannan olen hautaan saanut, yhdyn sinuun jälleen, se on totinen tosi. HOMSANTUU. Maan povessa yhdymme, kun multana olemme molemmat; ei ennen. RISTO. Mutta ajatteles nyt sentään, Kerttu kulta. Kun minä veisin sinut vihille, ja sinä tulisit kunniallisen miehen aviovaimoksi. Et olisikaan enää koko maailman hylkynä, niinkuin tähän saakka. HOMSANTUU. Kahdesti olet minut pettänyt.
Voi Häyrinen kulta älä katso minuun noin kiivaasti, noin jyrkästi! Rauhoitu! Häyrinen. Toimita minulle viinaa, sanon minä! Annaliisa. Mistä minä sitä toimittaisin? Eihän minulla ole edes penniäkään. Häyrinen. Niin vie jotakin pantiksi Harakan Heikille!... Annaliisa. Mitä veisin? Häyrinen. Mitä hyvänsä... hameesi! Annaliisa. Häyrinen.
Ottaisin veikon orosen, Sulkkuisilla suitsosilla, Vaskisilla päitsösillä, Veisin veikkoni orosen, Tallihin tasalakehen, Paksumpahan partahasen, Suurimpahan renkahasen, Silkkikattehen sitoisin, Verkaloimen laitteleisin, Kaurat kantaisin etehen, Leivänkannan lennättäisin, Simaleivän syötäväksi, Olutputsin juotavaksi; Laatisin kylyn utuisen, Hienoisilla halkosilla, Pienillä pilostehilla, Suuren korvon vettä saisin, Heraisesta hettehestä, Sulkkuvastan hauteleisin.
Mutta pianpa hän huusi minut luoksensa, itki ja vaikeroitsi ja pyysi vihdoin, että veisin hänet kotiin äitinsä luokse. Minäkin peljästyin ja kävin varsin surulliseksi; vihdoin en voinut pidättää itkuanikaan, ja kuu tulimme veräjälle itkimme kumpaisetkin. Kun Susie'n äiti tuli meitä vastaan, pidätti Susie hetkiseksi kyynelensä, kietoi pienet kätensä kaulani ympäri ja suuteli minua hellästi.
Jos minä oikein tekisin, niin veisin hänet ylisille ja aukaisisin oven ja sanoisin: tuossa hän makaa, kuumeen hehku poskillaan, uhrinne, suomenkielen uhri, isänmaan uhri, tuulentupienne marttyyri! Teidän velvollisuutenne on nyt parantaa hänet siitä kuumeesta, jonka olette hänen sielussaan sytyttänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät