Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Minua alkaa säälittää, kun isäkin sanoo, että mitähän sinä meinaisit, jos minä veisin sinut Piekäälään ja jättäisin sinne ja Piekäälän poika kytkisi sinut penkin jalkaan. »Minäpä en olekaan koira», aioin sanoa, mutta jäi sanomatta.
Mutta Helgahan jäi ilman. Emäntä tuli pöydän luo, aivan niinkuin olisi totinen tosi ollut kysymyksessä. Jos Helga saisi kaksikaan sataa markkaa, niin hän pääsisi lääkäriin ja saisi rohtoja niin paljon, että kyllä riittäisi, ja minä veisin hänet talveksi pois täältä kuivempaan paikkaan, koska semmoiset taudit kuin hänen kuuluvat paranevan maissa.
Ottaisin ison orosen, Kultaisilla suitsosilla, Päitsillä hopeisilla, Veisin tuon ison orosen, Tallihin tasalakehen, Paksumpahan partahasen, Suurimpahan renkahasen, Silkkikattehen sitoisin, Verkaloimen laitteleisin, Kaurat kantaisin etehen, Leivänkannan kanteleisin, Simaleivän syötäväksi, Olutputsin juotavaksi; Laatisin kylyn utuisen, Hienoisilla halkosilla, Pienillä pilostehilla, Suuren korvon vettä saisin, Heraisesta hettehestä, Sulkkuvastan hauteleisin.
Mutta tuommoinen raukka. Mitä osaan hänelle tehdä? Ei, nyt on hukka peli. Ottaisivatkohan ne tuota köyhäin hoitoon? Kun koettaisi. LEENA-KAISA. En usko, että ottavat. Mutta tiedätkös, mitä Johanna toivoi? RISTO. Sanokaa! LEENA-KAISA. Että Vappu ottaisi pojan kasvatikseen. RISTO. Jokohan tuo sen tekisi? LEENA-KAISA. Sopii ainakin kysyä. Jos minä veisin lasta hänen luokseen ja puhuisin siitä.
Hän alkaa pyytää, että veisin hänet Suomeen, hän on kyllästynyt tähän elämään, hän ei rakasta kahviloita eikä tanssiaisia. Hän tahtoisi pois, pois kauas Pariisista. Mutta miksi sitten elät näin? Minun täytyy. Ja me antaudumme molemmat siihen hetken haaveeseen, että me matkustamme täältä yhdessä minun maahani.
Jos veisin teidät sinne, huomaisitte paikalla tuvan, joki sijaitsee muutamain aituusten ympäröimänä järven laidassa, ja vähäisen ohrapellon, mikä joskus antaa siementä enemmän; kun se tapahtuu kahtena vuonna kolmesta, kylvetään se joka vuosi. Ei vaadita paljon hyvältä äidiltä, luonnolta, ylähällä tunturein välissä, sillä hän on köyhä, äiti raukka mutta sentähden sitä rakkaampi.
Kun vielä kiellettiin kivenkovaan, etten saa käydä katsomassakaan, veisin muka vaatteissani heille tautia. Kaiken näköisiä. Minä nyt en vaan semmoisia usko. »Ei rutto rupea eikä tauti tartu, ellei se ole Jumalan tahdosta.» Mutta täytyyhän minun tietysti totella, eihän siinä mikä auta.» Miina järjesteli huonetta puhellessaan eikä odottanut vastausta.
Etköhän antaisi minulle pyssyä ja ampumatarpeita, veisin jonkun linnun kotituliaisiksi, sanoi Mikko seuraavana päivänä Villelle. Aivan mielelläni annan ja hyvän annankin, olin juuri sitä ajatellut, vastasi Ville. Mutta sinulla ei ehkä ole niin kiirettä sinne kotipuoleen, ettet joutuisi olemaan huomeneen ja nukkumaan vielä tulevan yön.
Jos se pysähtyisikin välille jonkin kiven kupeeseen, en kuitenkaan pääsisi sitä niin lähelle, että saisin sen koukkuun kuohuvassa koskessa. Ja mitenkä minä veisin koukunkaan sinne mennessäni? On uhkapeliä lähteä näin yöllä yksin ilman apua isoja ottamaan. Kun en ollenkaan olisi lähtenytkään... Jos en heittäisikään... Kunpa en saisi, vaikka heittäisinkin...
Jos olisit vapaa, Liisi, hän sanoi, ettei sinulla olisi miestä eikä lapsia, niin veisin sinut mukanani maailmaa näkemään. Minäpä en lähtisi. Hupsu, miksi et lähtisi? En tulisi siellä toimeen. Minua vaivaisi kauhea koti-ikävä. Hän istui silloin jo laivan kannella, minä seisoin hänen edessään. Koti-ikävä? hän matki hienosti hymyillen.
Päivän Sana
Muut Etsivät