Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Vieno, himmee, hopeainen, haviseva haaveen puu, nuoruus-unelmani lainen, yli virran kumartuu. Meri kutsuu, laine laatii, vetää vuolas salmensuu, raita vapaan rannan vaatii, ikäväänsä harmaantuu. Härmä vesipeilin peittää, nousee valju, kylmä kuu. Talviyöhön varjon heittää pitkä, jäinen piilipuu. L
Ei kuule hän, vain virnistää se konna. Näin pukinkavion jo lapsena, Sielt' ajoi mun, miss' oltiin riemukkaina. Mun kietoi viekkahilla pauloilla Tuo henki katkera, mi kieltää aina. Hän mua varjon lailla piirittää, Pahaksi kaikki näyttää murhaavasti, Rammaksi, rumaks', sen, mi räikeää, Hän osoittaa ja nauraa kamalasti.
Juhlallinen ritvakoivu porstuan edessä antaa suloisen varjon pihamaalle, ja pieni sammalsohva sen juurella tarjoaa nyt, niinkuin ennenkin, lepoa ja suojaa auringon polttavilta säteiltä.
Lens ase päin jo Aleksandron, valahuttaja varjon, Atreun aaluvan iski se kilpeen ympyriäiseen; mutt' ei murtunut tuo, terä vasten kilpeä vankkaa käpristyi.
Minä myönnän, että veljen, äidin ja puolison murhaaminen sopisi jollekin aasialaiselle pikkukuninkaalle, mutta ei Rooman Caesarille; vaan jos nyt kerran olisin tullut nuo teot tehneeksi, niin en minä kirjoittelisi selityskirjeitä senaatille... Nero kirjoittaa Nero koettaa säilyttää säädyllisyyden varjon, sillä Nero on pelkuri.
ett' olin täällä alhaalla, sen tein ma hirmuisen Eriktonen manaamana, mi heidän ruumiisiinsa henget loihti. Juur' olin jättänyt ma lihan hahmon, kun hän mun käski noiden muurein taakse piiristä Judaan tuomaan varjon erään. Se paikka alin on ja pimein, myöskin etäisin taivaasta, mi kaikki kaitsee. Tien hyvin tunnen. Siksi rauhoittuos!
mi usein leikkaa hetkiseksi varjon, jonk ihmislapsi suojaksensa laatii älyllä ynnä työllä taidokkaalla. Kuin viulut, harput monikielisellä sointunsa suloudella senkin hurmaa, ken ymmärrä ei nuotin merkitystä; niin valot, jotka siirtyi silmissäni, soi pitkin ristiä niin armahasti, ett' tenhouduin, ma vaikk' en virttä kuullut.
Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, Aiaan seitsenvuotaiseen kävi sankarikilpeen vasten vaskea, päällä mi kahdeksantena kaartui. Puhkipa vuotaa kuus ota leikkasi viiltävän vasken, seitsemäs sen pysähytti. Mut toisena taas jumalainen Aias heitti, ja lens ase päin, valahuttaja varjon, singahtain Priamon pojan kilpeen ympyriäiseen.
Auringonpaisteella otettu valokuva teki varjon ja valon erotuksen kaksitaitteisessa pärekatossa, räystäissä, pystyynpäin kulkevien vuorilautojen reunoissa ja ikkunain laudoissa erittäin kirkkaaksi. Jokainen lehti erottui ruusupensaissa, ja samoin jokainen pyöreä sorakivi, sillä vähän ruohottuneella hiekkakäytävällä, jonka he pojat olivat mamman iloksi kerran perustaneet.
Mikä nyt juoksi mieleheni? Mikä aivooni osasi Aivan ankara ajatus? Mikä syttyi syämmeeni Tuli ennen tuntematon, Kun ma vuotta viisitoista Olin jättänyt jälelle? Nousi nousulla nisäni, Suitsu outo syämmeeni, Huoli uusi huivin alle Pullistuvahan povehen. Niin on tukala tuvassa, Mieli raskas manteressa, Ei ole lehossa lepoa, Eikä onni oksapuitten Asu mustan varjon alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät