Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
"Hän ei ollut valhepuvussa, mutta olen kuullut, että hän sittemmin on muutettu kaartiin. Mitkähän paatuneet konnat ovat uskaltaneet vuodattaa tätä nuorta, jaloa verta! Vannon kostavani heille vaikka täytyisikin hakea heitä hornan syvimmästä pimeydestä! Se on ainoa tapa, jolla nyt saatan näyttää kiitollisuuttani kaatunutta kohtaan". "Hän ei ole vielä kuollut.
Jos silloin ruumiinpuettaja sanoo, että olet kaunis ruumis, niin vannon jumaliste, ettei hän ole koskaan puettanut muita kuin Lazaruksia. Aamen! Missä on Achilles? PATROCLUS. Mitä? Oletko sinä hurskas? Rukoilitko parhaillaan? THERSITES. Rukoilin; taivas minua kuulkoon! ACHILLES. Kuka siellä? PATROCLUS. Thersites, hyvä herra. ACHILLES. Missä? Missä? Oletko täällä?
LUCIUS. Sun lapses elää saa. Siis puhu pois! AARON. Se ensin vanno, sitten minä alan. LUCIUS. Kehenkä vannon? Jumalaa et usko, Kuink' uskoa sa sitten valaa voit?
Sinä et voinut olla tietämättä, kuinka rakkaaksi olit tullut kuninkaallesi, ja kuitenkin " Signe keskeytti kuninkaan puheen ja kyyneleensä virtana vuotaen nyyhki: "Näentä on minua vastaan, mutta kaikkein taivaan pyhien kautta vannon: minä en tiedä mistään rikoksesta. Jokainen pahe on minulle vieras! Mitä te sanotte nuoreksi sotamieheksi, oli minun kammarineitsyeni Ingeborg, jonka minä "
"Sanonko minä oikein kuin laita on?" "Sano!" "No sitte vaikka vannon, että asian on ollut laita näin: minä tiesin, ettei isäni silloin enää ollut mikään rikas mies, mutta varakkaaksi minä hänen aina luulin. Minä pidin Lentsistä silloin kun olimme rikkaat, mutta siihen aikaan äitini ei sitä ollenkaan suvainnut.
Minä vannon Jumalan kautta, että nämä pakolaiset ovat herrallenne sangen kalliit. Ajakaa heti mynher Vanloon taloon! Mutta ... intti palvelija. Te vastaatte herrallenne heidän hengestään. Minä seuraan heitä mynherin asuntoon ja odotan siellä hänen tuloaan. Pian, sillä jos viivytte, voidaan heidät millä hetkellä hyvänsä keksiä!
Minä, kapteeni ja vanha Eeva olimme viimeksi täällä iltapuoleen yötä; joku meistä on syypää pojan katoomiseen ja tietää missä hän on " oli provasti aikeessa sanoa, mutta hän hillitsi puheensa ja sanansa kuuluivat: "ja minä vannon, etten ole syypää siihen; ettei syy ole Eevan. Sen me näemme, siis voiko kapteeni..." Mitä provastilla oli mielessä sanoa, sen ymmärsi kapteeni.
Niin, jatkoi rouva Bonacieux, niin, kyllä täällä pettureita on; mutta pyhän Neitsyen nimessä minä vannon ett'ei kukaan ole uskollisempi Teidän Majesteetillenne. Nuo timanttikoristeet, joita kuningas pyysi, olette antaneet herttua Buckingham'ille, eikö niin? Ne olivat suljettuna siihen pieneen ruusupuiseen rasiaan, jota hän piti kainalossaan? olenko väärässä? Eikös asia ole niin? Oh, Jumalani!
Mut ma vannon: on kuoleman oma se mies, tänä yönä jos toisen luo käy ties! Kun synkkä Orkus mun jo niellyt on ja yhä elät iloissa sa maan, öin varjona sun luokses, uskoton, ma vielä kostajana saan. Ja kesken lemmenöiden liekkuman sa tunteva oot kauhut kuolon yön, ja kesken Caeliuksen suudelman on sulta jähmettyvä syön.
Vannon sinulle, Maria, ettei rakkauteni ole sammunut, uskollisuuteni pettänyt. Jos en olisi rakastanut sinua yli kaiken, en olisi niin rajattomasti pelännyt menettää sinua. Maria. Pelkosi oli veruketta, sillä jos olisin kaatunut taistelussa, mikä esti sinua myös kaatumasta. Mutta olit pelkuri, et rohjennut seurata. Sinä haudoit vaan omaa onneasi, sen piti pysyä, raukesipa vaikka kaikki muu.
Päivän Sana
Muut Etsivät