United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivällä älkää rauhaa riistäkä Mun rinnastani eikä yöllä unta Mun silmistäni niinkuin teitte ennen! Kas tuossa tölliss' on hän kirottu! Haa! Siit' et astu ulos milloinkaan, Sen vannon pyhästi! Hoi! miehet! Hoi! Oi, kiiruhtakaa! Akka harmaapää Jo muutoin repii silmät pispan päästä! Kahdeksas Kohtaus. LALLI ja NYYRI. LALLI. Mun pääni kuumuudest' on haljeta! Niin värinen on ilma!
KREIVI. Viehättävä levottomuus!... Neitini, minun ei sovi väärin-käyttää asianhaaroja, ehdoittaakseni teille, että jakaisitte onnettoman kohtaloa; mutta minkä turvapaikan hyvänsä te valitsette, minä vannon kunniani... ROSINA. Herra, joll'ei minun, sydämeni annettuani, kohta sen jälkeen täytyisi antaa kättäni, niin te ette olisi täällä.
Mutta johan olen teille sanonut, että hänet minulta ryöstettiin. No niin, mutta eilen kello viisi iltapäivällä pääsi hän teidän toimestanne pakoon. Minun vaimoniko pakoon! huudahti Bonacieux. Oh! onneton vaimo! Herra, jos hän on päässyt pakoon, se ei ole minun vikani, sen vannon. Mitäs teillä oli tekemistä naapurinne herra d'Artagnan'in luona, jonka kanssa teillä oli päivemmällä pitkä keskustelu?
Mutta Vinitius, joka rakasti apostolia kiihkeän luontonsa koko voimalla, huudahti: "Vannon sinulle, opettaja, etten jätä sinua tänne turmion omaksi." "Siunatkoon sinua Jumala hyvästä tahdostasi," vastasi apostoli, "mutta etkö ole kuullut, että Kristus kolme kertaa sanoi minulle meren rannalla: »ruoki minun lampaitani!»" Vinitius vaikeni.
Vaivunko minä alas kohtalooni sievästi ja huoletonna? Tiedä, tällä hetkellä tuntuu mun sydämmeni kiertyväksi, tuliseksi juopaksi, joka nielee kaikki, ja kuolon pimeys ammottaa sen alla. Ja luo tämän aatos erota sinusta. KILIAN. Minä ehkä uneksuin niin! Mutta nyt olen herännyt ja vannon pyhästi: me emme koskaan eroo. SELMA. Ole kiitetty! Nyt näen sun lempes syvyyden ja voiman.
Jeanne vuorostaan ei ensin ymmärtänyt papin kaksimielistä puhetta, mutta heti kun hän oli päässyt asiasta selville, punastui hän niin, että kyyneleet kiertyivät hänen silmiinsä, ja hän sanoi: Mutta, herra kirkkoherra, mitä te puhuttekaan? Mitä te ajattelette? Minä vannon ... minä vannon... Ja hän nyyhkytti aivan tukehtuakseen.
Hän oli kirjoittanut sekä Fredrikin everstille että muutamille upseereille, mutta ei ollut saanut vielä vastausta. Kun luettelo kaatuneista julaistiin, lähetti hän aina minulle sähkösanoman: »Fredrik ei ole kaatuneitten joukossa.» Mutta jos te petätte minua, sanoin eräänä päivänä täti Marialle: Jos hän on jo kauan ollut kuollut, ja te vaan koetatte sitä minulta salata. Minä vannon sinulle.
CASSIO. Mutta, rouva, Tuo valtataito kestää voi niin kauan, Niin niukka, laiha voi sen muona olla, Niin tyhjät syyt sen venyttää voi, että, Kun olen pois ja täytetty on paikka, Unohtaa kenraal' ystävyydet kaikki. DESDEMONA. Sit' älä luule. Täss' Emilian kuullen Ma sulle paikkas takaan. Ole varma, Kun ystävyyttä vannon, niin sen täytän Viimeiseen tippaan.
mua vastaan sytti kaikkein muiden mielet ja syttyneet Augustuksen taas sytti, niin että kunniani murheeks kääntyi. Mun sieluni, nyt ylenkatseen vanki, mi luuli kuolon siitä päästäjäksi, mua, oikeata, vastaan väärin teki. Tään puuni kummain juurten kautta vannon, ett' ollut uskoton en herralleni ma arvon-ansiokkahalle koskaan.
Tunsihan hän Kristuksen, ja rakastihan Kristus häntä: ei Hän saata kieltää häneltä mitään... Jos sinun pitäisi kuolla, niin ei Pietari olisi käskenyt minun uskoa, mutta hän sanoi minulle: »usko!» Ei, Lygia! Kristus armahtaa minua. Hän ei tahdo sinun kuolemaasi, ei Hän anna sinun kuolla!... Minä vannon sinulle Vapahtajan nimeen, että Pietari rukoilee puolestasi!" He vaikenivat.