Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Chilon kääntyi kansan puoleen, nosti oikean kätensä taivasta kohti ja rupesi huutamaan, tai oikeammin sanoen kirkumaan niin lujaan, että sekä augustianit että kansanjoukko kuuli hänen sanansa: "Rooman kansa! Kautta kuolemani vannon, että nämä ihmiset kuolevat viattomina. Murhapolttaja on tuo tuossa!!!" Hän osoitti sormellaan Neroa.
Vastatkaa minun rakkauteeni, niin vannon minä teille, että minä lahjoitan minun saabalaiselle kuningattarelleni sellaisia kuninkaallisia pukuja, että tuo aamu-pukunne, joka teillä nyt on, näyttää niiden rinnalla vain halvan palkka-piian halvalta puvulta. Rakastakaa minua, niin lasken minä jalkainne juureen kaikki minun tavarani, minun henkeni, minun sydämmeni ja koko minun olemukseni!"
Meidän ei enää tarvitse ponnistaa ja kärsiä, ei peljätä kauheassa pimeässä; me purjehdimme virtaa myöten, emmekä poikkea siitä muille teille. Tänään työnnän venheeni virran vesille enkä jätä sitä, ennenkuin olen lopettanut työni. Sen vannon." "Ja kuulkaa nyt, te wangwanat. Te, jotka olette seuranneet minua matkallani erämaiden läpi ja purjehtineet kanssani suurien järvien ympäri.
"Mutta miksi pyysitte häntä kohtaamaan teitä veräjän luona, sen sijaan että olisitte mennyt hänen kotiinsa?" "Luuletteko, että nuoren naisen sopii yksin mennä käymään naimattoman miehen luona?" "Mitä tapahtui, kun te tulitte?" "Minä en mennytkään." "Rouva Lyons!" "En, minä vannon sen kaiken pyhän nimessä. Minä en mennyt sinne, sillä tapahtui jotain, joka teki sen tarpeettomaksi."
Minä vannon, että vaikka hän olisi maailman ääressä, hän pitää löytymän!« huusi Klaus, joka Marian nähtyään vapisi liikutuksesta. «Kiitos, kiitos, rakas Klaus!« vastasi majuri. «Sinä olet minulle antanut enemmän kuin henkeni, jos sinä tuot Johanneksen tänne.
Kutakin, näet, pussasin ja... Pashol ... Jäähyvästi ja pashol!... Vot! Puhemies-eukko koki siunailla ja puuhata. Tarpeellisena leikkinä hän tätäkin kaikkea piti. Mutta veikeänä vakuutti nyt morsiamelle Iivana: Mutta sinua, muori, en petä... Vannon, etten petä... Tulen, tänä iltana vielä tulen, pussaan, rakastan, sinä vastaan rakastat ... minä yhäti uudestaan lemmin, mutta petä en...
"Kyllä!" huusi hän kiihkeästi, "niin te luulette ... niin te kaikki luulette ... ja kurja minä olenkin ... olen tehnyt paljon kehnoja tekoja ... joita en voi mainitakaan ... olen tahtonut tehdä pahaa ... eroittaa ... mutta vannon teille, että en ole niin läpeensä paha, kuin luulette ... olen vain äärettömästi onneton..."
Kuinkas te, herra, tunnette sen miehen? Ah, jos minä milloin vielä kohtaan hänet uudestaan ja minä kohtaan hänet, niin vannon teille, että vaikka se olisi hornan kidassa... Hän odotti erästä naista? jatkoi Tréville. Ainakin lähti hän matkoihinsa sittenkuin oli hetkisen puhutellut häntä. Ettekö tiedä mikä heillä oli puheenaineena?
Minä tunnen sinut: sinä olet kaksoissieluni, ja jos naisellinen vaistosi hetkeksi on saanut voiton tarmokkaasta hengestäsi, niin minä tottelen vain sisäistä tahtoasi, kun nyt vannon, etten välitä pelostasi, että olen kuuro rukouksillesi, että sinun täytyy seurata minua, vienpä sinut sitten vaikka väkisin täältä. Kustaa Drake tarttui Marian vyötäröön ja tahtoi nostaa hänet syliinsä.
Servilius, jumalien edessä vannon, että nyt en voi auttaa; senkin tyhmä otus, sanon vieläkin! Olin ihan aikeissa itse kääntyä Timonin puoleen, sen nämä herrat tässä voivat todistaa; mutta nyt en soisi, en koko Ateenan aarteista, että olisin sen tehnyt. Monet monituiset terveiset hyvälle armolliselle herrallesi!
Päivän Sana
Muut Etsivät